Urho-vaari

Lapsenlapsen näkökulmasta Urho-vaari kuului sankareihin ja oli Rautalammin pitäjässä tärkeiden päätösten tekijä. Varsin varhaisessa lapsuudessa huomasin juuri tämän piirteen olevan vaarille tyypillistä. Itse ilmoitin ilmoittaa kysyjille "kenenkäs tyttö sinä olet" paitsi
vanhempieni nimet myös "haen kyllä Urho Hännisenkin postin" eli pidin yhtälailla perheeseeni kuuluvina isovanhempia. Urho-vaarin merkitystä korosti vielä se, että kaikki kirkonkylällä liikkuvat tunsivat hänet. Kunnanvaltuuston, sairaalalautakunnan tai jonkun muun lautakunnan kokouspäivänä vaari liikkui polkupyörällä kirkolla vaaleanharmaassa kesäpuvussa, mikä oli epätavallista maalaiskylässä, jossa miehillä oli enimmäkseen pussihousut eikä Helsingistä ostettua pukua erikseen talvi- ja kesäkäyttöön.

Lukiolaisena aloin ymmärtää, että Urho-vaari oli perheensä päänä kontrolloiva ja vaativa. Tosin tämä ei koskenut lastenlapsia ei isoja eikä pieniä. Ainoa asia joka meitä koski oli koulutuksen tärkeyden korostaminen, tyttöjenkin.

Vanhimpana lapsenlapsena olin mummolan jokapäiväinen vieras. Söin
mummolassa usein ja kuulin asioita, joista vanhempien nuoressa lapsi-
perheessä ei puhuttu.

Vaarin mukana pääsin 5-vuotiaana Helsingissäkin käymään ja pettymys itse kaupunkiin oli suuri. Vapaana ja villinä maalaislapsena ahdistuin pienistä asunnoista, kovista kaduista ja vuoden 1948 ihmispaljoudesta. Matkan hyöty oli kuitenkin se, että opin omalla tavallani keskustelemaan vaarin kanssa ja jatkoin sitä vaarin elämän loppuun asti, myös silloin tällöin kirjeitse Turussa opiskelun aikana.