MINUSTA TULI SOSIOLOGI

Osallistuin aktiivisesti osakuntatoimintaan ennen naimisiin menoa. Tässä olen Ainoa lakittamassa Vappuna 1966 Jyväskylässä. Minusta näkyy vain puolikas Sepon takana.

PSYKOLIGIAN OPINNOT ALULLE JYVÄSKYLÄSSÄ

Kun valmistuin ylioppilaaksi, minulle oli selvää kuin pläkki, että lähden lukemaan psykologiaa joko Helsinkiin, Turkuun tai Jyväskylään. Sen sijaan ei ollut selvää, minkälaisessa työssä tuota tutkintoa tulisin hyödyntämään. Kun sitten se haun hetki koitti, laitoin paperit kaikkiin yliopistoihin, myös Tampereelle. Kävin pääsykokeissa sekä Turussa että Helsingissä syyskuun alussa. Turkuun olisin päässyt heti, tieto Helsingistä viivästyi ja tuli vasta sitten kun olin mennyt jo Jyväskylään. Opiskelukutsun Jyväskylään sain 6.9.1965 ja jo seuraavana päivänä pakkasin kimpsut ja kampsut ja matkustin Jyväskylään.

Olihan siinä koulun taholta annettuun lukujärjestykseen tottuneella nuorella naisella aluksi sormi suussa, kun piti tehdä ihan itse ensimmäisen syksyn aine- ja kurssivalintaa. Nykyäänhän lukiolaiset opetetaan jo omatoimisiin valintoihin, mutta ei silloin meidän lukioaikana. Ensimmäisenä syksynä pääsin hyvin kiinni sosiologian opintoihin, joita opiskelin peruskurssista lähtien tiukkana ja vaativana tunnetun professori Faina Jyrkilän ohjauksessa. Aloitin heti myös tutkintovaatimuksiin kuuluvan englannin pro ex. kurssin, suoritin kasvatusopin peruskurssin ja tilastotieteen 1. kurssin.

Sosiologian ensimmäisten kurssien suorittaminen oli aluksi hieman ongelmallista. Sairastuin kaksi kertaa juuri sinä lauantaina, kun tentti oli. Ymmärsin itsekin, että kyse oli psyko-somaattisesta sairaustapauksesta. Pelkäsin nimittäin Fainaa, jota vanhemmat opiskelijat sanoivat erittäin tiukaksi opettajaksi, enkä siksi tuntenut koskaan olevani riittävän hyvin valmistautunut tenttiin. Kerroin asiasta Fainalle ja hän viisaana naisena ymmärsi mistä kenkä puristaa. Niinpä hän kutsui minut kotiinsa kyläilemään ja muodostamaan professorista siviilimielikuvaa. Minulle tarjottiin mansikoita ja hunajaa ja Faina jutusteli tuttavallisesti kanssani elämästäni ja opinnoistani. Ja kas kummaa, kun seuraavan kerran oli mahdollisuus tenttiä sosiologian kurssi, minä suoritin sen ihan helposti. Jotenkin tuo kohtaaminen ja itseni ymmärtäminen poisti minulta auktoriteettipelon koko loppuelämän ajaksi.

Vaikka psykologia oli pääaineeni, opinnot alkoivat vasta kevätlukukaudella 1966. Kevätkaudella suoritin lisäksi silloiseen opintokokonaisuuteen kuuluvan filosofian runkokurssin. Filosofian laitoksen opettajana toimi mm. Kalevi Kiviniemi, josta sittemmin tuli myös ministeri. Jatkoin sosiologian opintoja. Keväällä sain myös valmiiksi ensimmäisen approbaturini. Se oli kasvatustieteen approbatur, jonka suoritin 16.4.66 hyvin tiedoin Antti Takalalle. Opiskelin myös kesällä. Työn ohessa ja kolhoosikodin lukurauhattomuudessa suoritin kesäyliopistossa tilastotieteen peruskurssin Eino Haikalalle.

Toisena syksynä aloitin kasvatustieteen cl-opinnot, jatkoin psykologian erikoiskursseja, suoritin englanninkielen pron 5.12.66 ja 8.12.66 sosiologian approbaturin hyvin arvosanoin, juuri ennen kuin menin naimisiin.

Anja-täti hoiteli Petteriä Tampereella sillä aikaa kun kävin luennoilla yliopistolla. Joni oli töissä Helsingissä viikot ja kävi kotona vain viikonloppuisin.

TAMPEREELLA PÄÄAINE VAIHTUI SOSIOLOGIAKSI

Naimisiin meno Tapaninpäivänä 1966 ja muutto Tampereelle muuttivat sekä opintosuuntauksen että hidastivat parilla vuodella valmistumista, sillä kaksi lasta piti siinä opiskelun ohella pukata maailmaan ja muuttaa kotiakin kuusi kertaa, ennen kuin vuonna 1972 valmistuin sosiologiksi. Mutta sitkeä kun olen, niin puskin opintoja öisin lasten nukkuessa ja järjestelin hoitajia sekä kiikuttelin lapsia hoitoon jopa äidille, että pääsin sekä Helsingistä että Porista luennoille ja tentteihin Tampereen yliopistolle.

Kun vaihdoin yliopistoa, kävi selväksi, että psykologia oli niin suosittu aine, että laudatur-seminaarijonot olivat pitkiä, jopa niin, että valmistumien olisi siirtynyt ainakin vuodella. Niinpä harkitsin, että nopeammin valmistun vaihtamalla pääaineeni sosiologiaksi. Ja niin teinkin. Minun piti ottaa toiseksi sivuaineeksi sosiaalipolitiikka, sillä se tuki sosiologian opintoja hyvin. Tilastotiede oli pakollinen molemmissa pääainevalinnoissa. Jyväskylässä suorittamani kasvatustieteen ja erityiskasvatusopin approbaturit olivat tavallaan ylimääräisiä opintoja, joista ei ollut hyötyä loppututkintoon Tampereella. Tulipahan kuitenkin tehtyä!

Kävin naimisiin menon jälkeen vielä Jyväskylässä tenttimässä psykologian approbaturiin kuuluvia osasuorituksia sekä suoritin erityiskasvatusopin approbaturin 23.5.67. Kesäksi muutimme Jonin työn takia Helsinkiin ja asuimme anopin luona Töölössä, Caloniuksenkadulla. Minä odotin Petteriä ja olin turvonnut kuin vedessä vuosikausia lionnut tukki. Yritin opiskella ranskan prota Helsingin kesäyliopistossa, mutta en helteen ja turvotuksen takia sitkeästä yrityksestäni huolimatta pystynyt istumaan luennoilla. Turvotusta oli niin paljon, että käytyämme leffassa Jonin kanssa, jouduin kävelemään kotiin paljain jaloin, sillä kengät eivät mahtuneet jalkaan, kun olin ne kerran potkaissut penkin alle. Niinpä sitten päätin unohtaa kunnianhimoni ja tehdä odotusaikaisen oloni siedettäväksi. Loppukesä kului kävellen meren rannalla ja Töölön torilla, synnytyksen hengitysharjoituksissa sekä Helen ja Jonin kokkina ja siivoojana. Ne hommat kyllä hallitsin hyvän kotiopetuksen takia ja samalla sain pientä liikuntaa paksuuntuvalle kropalleni.

Tampereella asuimme 1/67-6/70 välisen ajan samassa talossa, ensin yksiössä ylhäällä ja sitten kaksiossa alhaalla. Kuvassa Pellervonkadun kodin ykköskerroksen parveke ja Petteri sen alapuolella.

LAPSIA JA LUKEMISTA

Ensimmäinen lapseni syntyi Tampereen keskussairaalassa lokakuun alussa 1967. Ehdin syyslukukaudella ennen synnytystä suorittaa Tampereen yliopistossa psykometriikan (13.9.67), mutta psykologian approbatur valmistui vasta pari kuukautta Petterin syntymän jälkeen, joulukuun alussa. Molemmat tentin hyvin tiedoin. Pieni vauva kainalossa suoritin kevätlukukaudella suomenkielen kurssin ja tilastotieteen approbaturin hyvin tiedoin 11.5.68. Erityisen pollea olin siitä, että opiskelimme mieheni Jonin kanssa yhtä aikaa tilastotiedettä ja hän sai approsta vain tyydyttävät tiedot.

Sosiologian cum laude opintoja jatkoin Tampereella Annikki Talikan johdolla ja suoritin cum laude approbaturin Liisa Rantalaiholle 10.4.69. Olavi Borg oli keväällä 1969 opettajani menetelmäharjoituskurssilla. Syksyllä 1969 opiskelin Tampereen yliopistolla verkkoteoriaa, systeemiteoriaa ja kävin sosiologian laudaturseminaarissa, jota jatkoin vielä keväällä 1970 ja suoritin laudaturseminaarin 5.5.1970. Viikkoa myöhemmin sain keskenmenon, juuri äitienpäivänä.

Sitten muutimmekin Helsinkiin, jossa asuimme sillä erää noin puoli vuotta ihan omassa HOPin vuokra-asunnossa Lapinlahdenkatu 8:ssa, lähellä Lapinlahden sairaalaa ja Hietaniemen hautausmaata. Myös Helsingistä käsin kävin Tampereella muutaman kerran syyslukukaudella. Koska en saanut hoitajaa uuden kotikaupunkini uusien tuttavieni joukosta, piti Petteri viedä ensin junalla Helsingistä Kouvolaan, josta äiti ja isä hänet hakivat maalle, ja sitten matkustaa Tampereelle. Odotin syksyllä myös Atroa, toista lastani. Onneksi minulla ei ollut pahoinvointia raskauden alkuaikoina, joten pystyin liikkumaan ongelmitta Suomea ristiin rastiin. Olihan tällainen järjestely hieman monimutkaista, mutta minkäs mahdoit. Omasta autosta ei siihen aikaan edes haaveiltu.

Ulla-Maija hoiteli Peteä Klihtakujan kodissa silloin, kun olin opiskelemassa Tampereella. Satua kuuntelemassa Petterin ystävä, naapurintyttö Sinikka.

TOINEN SYNNYTYS JA LISÄÄ MUUTTOKUORMIA

Jouluksi 1970 muutimme taas. Tällä kertaa Poriin. Raskaus oli edennyt jo lähes kuusi kuukautta, kun aloitin opintomatkani Porista Tampereelle. Matkustin bussilla Porin ja Tampereen väliä, olin välillä yötä Yrjö-apen ja hänen toisen vaimonsa Maijan luona Peltolammella. Petterillä oli reissupäivinäni Porissa päivähoitaja ja iltaisin, kun jouduin yöpymään Tampereella, he olivat Joni-isän kanssa kahdestaan.

Loppuajan raskaudesta ongelmia syntyi vain tenttien aikana, sillä pariin otteeseen jouduin lähtemään pois tenttisalista hieman liian aikaisin, kun siellä ei ollut tarpeeksi valvojia, jotka olisivat voineet viedä minut pissalle. Vauva oli nimittäin loppuvaiheessa sellaisessa asennossa, että vessaan oli päästävä aika usein. Lisäksi olin kitannut kahvia ennen tenttiä, jotta pysyisin aamuisen bussimatkan ja parin tunnin odottelun jälkeen pirteänä.

Kotimme isolla pihalla Porin Klihtakujalla Pete ja Joni ottavat aurinkoa ja Atro nukkuu keltaisissa vaunuissa ikkunan alla kesällä -71.

Dramaattisia piirteitä opintomatkoihini aiheutti huoleni synnytyksen käynnistymisestä kesken bussimatkan. Muistan pelänneeni huhtikuussa bussimatkaa, sillä toisen lapsen kerrottiin syntyvän nopeasti, ja pohdiskelin bussimatkalla tapahtuvien intensiivilukutuokioitteni välillä, että kumpaan sairaalaan on nyt lyhyempi matka, Poriin vai Tampereelle, jos synnytys käynnistyy.

No, hyvinhän se meni, sillä sain suoritettua harjoitusaineet sosiologian pro gradua varten 21.4.71, muutamaa päivää ennen kuin Atro syntyi (27.4.71). En tosin voinut hellittää opiskelussa Atron syntymän jälkeen yhtään, sillä seuraava psykologian cum lauden opinto-osuus testiteorioista ja käyttäytymisen mittaamista koskevat luennot ja kirjat piti tenttiä vajaan kuukauden päästä synnytyksestä, eli 25.5.71. Vaikka lueskelin synnytyspöydälläkin, ei tentti mennyt kuin tyydyttävästi. Ehkä voimat olivat tuolloin hieman vähissä ja keskittymiskyky normaalia heikompi.

Porin kodin piha Klihtakujalla oli iso ja monipuolinen työleiri lastenhoidon ohella kesällä 1971. Meillä oli hoidettavana kukkapenkkien ja orapihlaja-aidan lisäksi mansikkamaa, vatunvarsia, marjapensaita, omenapuita ja pieni kasvimaa.

LOPPUTUTKINTO ALKOI HÄÄMÖTTÄÄ

Kesällä keskityin uuden omakotitalomme pihatöihin ja vauvan hoitoon. Syksyllä 1971 jatkoin opintoja Tampereella ja suoritin USA:sta palanneelle sosiologian professori Seppo Randelille sosiologian laudaturin kirjallisuusosuuden hyvin tiedoin 14.10.71. Syksyn ohjelmaan kuuluivat myös sosiaalipolitiikan cl:n tenttiminen 25.11.71 ja psykologian cl arvosanan ensimmäinen kirjallinen osa 20.11.71.

Jouluksi 1971 muutimme uuteen omakotitaloon Meriporissa ja kutsuimme anoppini perheemme kanssa joulunviettoon. Siinä oli sitten pieni, hyvällä omallatunnolla vietetty lukutauko. Muistan hoidattaneeni joulun maissa oikenpuoleista kulmahammastani, jonka olin katkaissut leipoessani karjalanpiirakoita jouluksi. Ei ne piirakat sitä hammasta katkaisseet vaan muovinen kaulin, jonka korkki oli niin tiukassa, ettei se käsin auennut. Niinpä nokkelana tyttönä laitoin kaulimen suuhuni ja väänsi korkin auki kulmahampaalla. Korkki aukesi, mutta samalla kulmahammas murtui lähes juuresta. Palkintona siitä oli oikein kestävä, mutta tosikallis nastahammas.

Toinen uniikki sattumus tapahtui joulun jälkeen. Meillä oli kylmäkellari talon päädyssä. Sinne mentiin ulkokautta. Menin hakemaan kellarista perunoita. Kun napsautin valot päälle, ryntäsi vastaani iso rotta. Vaikka olen maalla asunut, en ollut ennen sitä päivää nähnyt rottaa. Se oli pitkä kuin mikä. Ja ällöttävä! Yllätin sen hyllyltä, ruokien keskeltä. Pelästyin pahan kerran ja ryntäsin hakemaan avuksi Jonia, mutta hänen tultuaan paikalle, oli rotta hävinnyt tipotiehen. En ole sen jälkeen nähnyt rottia edes mökillä, vaikka hiiret, myyrät ja päästäiset ovat kesäisin lähes jokapäiväisiä tuttavuuksia.

Kevät 1972 oli sitten taas kiireistä opiskeluaikaa. Suoritin kahdessa osassa loput psykologian cum laudeen tarvittavat tentit maaliskuussa ja jätin sosiologian pro gradun toukokuussa. Muistan, että luin aina öisin, kun lapset nukkuivat. Naapurissa asui ihana kotiäiti, joka hoiteli poikia päivisin, kun olin Tampereella. Gradun teon aloitin Porissa.

Muutimme Meriporista, isosta omakotitalosta Rieskalan ympyrässä, rivitaloon Heinolassa keväällä 1972.

Meille ostettiin ensimmäinen oma auto huhtikuussa 1972, heti kun Joni sai ajettua ajokortin. Se auto oli Mini, johon pieni perheemme mahtui hyvin. Ensimmäinen pitkä matka autollamme oli Porista Heinolaan. Joni nimittäin vaihtoi Porin olutehtaan atk -hommista Mattisen James-tehtaan atk-päälliköksi. Matka kesti kauan, sillä välillä piti pitää taukoja, eikä pikkukiesimme nopeuskaan päätä huimannut. Kun ajelimme myöhäisen iltapäivän aikana kumpuilevaa tietä Lahdesta Heinolaan, minulle tuli jotenkin uskomaton tunne seuraavan kotimme paikasta. Ajattelin, että minnekähän pohjoisen hevonkuuseen tässä oikein ollaan menossa.

Vain osa muuttolaatikoista purettiin saman tien, sillä minulla oli tiukka aikataulu opiskelussa. Minä viimeistelin vinhaa vauhtia Vapun jälkeen uudessa kodissamme graduani. Sain onneksi molemmat pojat viikoksi äidin hoitoon Valkealaan, joten pystyin tekemään työtä yötä päivää. Joni meistä oli parempi konekirjoittaja ja hän kirjoitti tutkielmani puhtaaksi. Seppo Randell hyväksyi sosiologian laudaturini 22.11.72 hyvin tiedoin. Yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinnon suorituspäiväksi merkattiin opintokirjaani 29.11.1972. Olin silloin jo töissä Reumasäätiön sairaalassa, Suomen akatemian palkkalistoilla.

Johtamistaidon opiskelijat päätöskaronkassa Kaupunkiopistolla 1981. Kronikan laulajina kanssani toimivat Timo ja Olli.

OPINNOT EIVÄT OLE PÄÄTTYNEET VIELÄKÄÄN

Minusta siis tuli sosiologi, jolla oli sivuainearvosanat psykologiasta ja sosiaalipolitiikasta (cl), ja lisäksi kasvatustieteen, tilastotieteen ja erityiskasvatusopin approbaturit. Opinnot eivät jääneet tähän, vaan koko työuran ajan opiskelin aina jotain, mm. julkisoikeutta avoimessa korkeakoulussa 1980-81, kaupunkisuunnittelua 1974-79 Kaupunkiopistossa ja kävin siellä myös vuoden kestävän johdon seminaarin 1980-81. Maanpuolustuksen Mikkelin läänin alueellisen koulutuksen sain 1981. Opiskelin Kaupunkiliitossa mm. Idea- ja innovaatiotekniikoita 1982 ja aluesuunnittelua Savonlinnassa.

Puistolantien rivitalossa Heinolassa asuimme n. 2,5 vuotta. Helena-mummo meillä kylässä 1973. Kodissamme oli 3 mh, oh, keittiö ja pieni oma piha, sauna oli eri rakennuksessa.

Kun siirryin matkailualalle, kävin vuoden mittaisen yrittäjien englanninkielen kurssin Heinolan kauppaoppilaitoksella 1983-84 ja myynnin valmennuskoulutuksen 1984 Helsingissä. Matkailualan erityiskoulutusta oli jatkuvasti, varsinkin informaatiotekniikan alalta. Merkittävin kansainvälinen koulutusjakso oli vuosina 1993-94, jolloin Ashridge Management Collegen (UK) kouluttajat perehdyttivät n. parikymmentä Suomen avaintoimijaa Finnish Tourism Industry Strategic Management ohjelmaan. Suomen matkailun alueorganisaatioiden yhdistyksen puheenjohtajana ja MEKin johtokunnan jäsenenä olin yksi koulutettavista.

Osallistuin myös Helsingin yliopiston järjestämään asiakaspalvelukoulutukseen 1999 ja Lahden kauppaoppilaitoksen järjestämään yrittäjäksi ohjaavaan koulutukseen 2000 ennen oman yrityksen perustamista. Elämänikäiseen opinto-ohjelmaani on sisältynyt mm. Incentive-tuotekoulutusta 2001, tietotekniikan useita kursseja ja viimeiksi 2004 Lahden kansanopiston järjestämä luovan kirjoittamisen kurssi (36 t).