ALAKOULUSSA TIRVALLA

Toisella luokalla Tirvan kansakoulussa 1954. Istun eturivissä penkin päässä vasemmalla. Vieressäni alaluokkien aikainen ystäväni Harjulan Marjatta. Takanani seisoo Kyllikki-opettaja. Taustalla on ylempien luokkien koulurakennus.

KYLLIKIN LUOKALLA KAKSI VUOTTA

Ensimmäisenä koulupäivänäni, 1.9.1953, äitini käveli kanssani kouluun ja takaisin kotiin. Hän opetti minut pitkälle koulutielle, jota sen jälkeen kuljin itsenäisesti. Menin samaan kouluun kuin isäni ja hänen veljensä ja sisarensa aikoinaan. Tätä koulua kävin neljä vuotta. Pienestä kansakoulustani sain kipinän koko loppuikäni kestäneelle jatkuvalle opiskelulle.

Koulualue muodostui kolmesta puisesta rakennuksesta ja isosta piha-alueesta. Vanhimmassa rakennuksessa, joka oli rakennettu 1898, oli luokat 1-2 ja opettajan asunto. Toisessa rakennuksessa oli luokat 3-6, veisto- juhla- ja ruokasali sekä koulukeittiö. Toisessa kerroksessa oli opettajan asunto. Minun kouluaikanani siellä asui koulun johtajaopettaja Siiri Tähtelä. Kolmas rakennus oli puuliiteri-ulkovessarakennus. Tytöille ja pojille oli omat vessat. Vessoissa oli rivillinen reikiä, jotta välitunnilla kaikki koulun oppilaat ehtivät käydä tarpeillaan. Ja niinkuin kaikissa huussillisissa kouluvessoissa kautta vuosikymmenten uhkana oli se, että pojat yrittävät kurkkia tyttöjen vessan alle. Niinkin pienestä uhasta syntyi sydämentykytystä nostattavaa jännitystä. Koulut olivat puulämmitteisiä ja me oppilaat autoimme opettajia kantamalla puita.

Ensimmäinen opettajani oli Harjulan Kyllikki. Hän ei asunut koululla, vaan talossa, joka sijaitsi Kannuskoskentien ja Kouvolantien risteyksessä. Vanhaa puutaloa ympäröi iso puutarha. Pihassa oli leikkimökki ja siellä kasvoi vaahteroita. Nyt talon paikalla kulkee öljysoratie, eikä talosta ole pienintäkään muistomerkkiä jäljellä. Kyllikki opetti kahta ensimmäistä luokkaa metsänpuoleisessa, vanhimmassa koulurakennuksessa. Yhdistetyssä 1-2 luokan luokassamme oli ensimmäisenä vuonna yhteensä 22 oppilasta ja toisella luokalla 31 oppilasta, mutta luokkien välistä suhdetta en muista. Olihan siinä opettajalla tekemistä, että pystyi opettamaan 31 oppilasta, jotka olivat kahdella eri luokalla. Emme itse ymmärtäneet mitään luokkakoon merkityksestä oppimistapahtumalle, vaan pidimme tilannetta ihan normaalina. Ensimmäisellä luokalla istuin ensimmäisessä pulpettirivissä, ikkunan puolella. Pulpetit olivat kahden istuttavia. Vieressäni istui ainakin jonkun aikaa Jaakkolan Pirkko. Taisimme olla sieltä pienemmästä päästä ja siksi pääsimme aivan opettajan silmien eteen. Toisella luokalla pääsin keskelle luokkaa ja vieruskaverinikin vaihtui.

Aamu aloitettiin aamuhartaudella. Se oli yhtä kuin yhdessä laulettu virsi tai hengellinen laulu ja sitten aamurukous, jonka opettaja luki. Tunneilla piirsimme, lauloimme, opettelimme lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Teimme käsitöitä, ensin pujottaen värillisiä paperiliuskoja suikaloidun paperiarkin väleistä, vuoroin alta ja päältä, ja leikellen kuvioita silkkipapereista. Sitten me tytöt opettelimme virkkaamaan ja kutomaan, mutta pojilla oli käsityönopetusta koulun veistosalissa. Meillä oli myös uskontoa, ympäristöoppia ja urheilua. Pelasimme polttopalloa ringissä, yleisurheilimme kauppojen takana sijainneella kylän urheilukentällä ja koulun pihassa. Talvella hiihdimme ja voimistelimme mm. hernepussien kanssa voimistelusalissa. Siellä oli naruja katossa, joissa roikuimme, kiikuimme ja joita pitkin yritimme kiivetä ylös. Seinillä oli puolapuut, joita kiipeilimme ja joista roikuimme.

Välitunneilla leikimme Mustaa miestä kahden rakennuksen välissä, pelasimme erilaisia pallopelejä, juoksimme hippaa ja lumettomina aikoina hyppäsimme narua ja kinkkasimme. Talvella hiihdimme välitunnilla omaksi iloksemme yhden lenkin. Koulun pihalla oli myös pari keinua, mutta niihin eivät pienet kovin usein päässeet, sillä yläkoululaiset valloittivat ne autoritäärisesti.

Opettaja tuli portaille soittamaan kelloa merkiksi siitä, että välitunti oli päättynyt. Me teimme parijonon rappujen eteen. Kaikilla oli määrätty paikka jonossa, pienet edessä, isot takana. Kun rivit olivat suorat ja hiljaisuus vallitsi, opettaja laski meidät sisään. Jätettyämme päällysvaatteet eteisen naulakkoon, menimme seisomaan pulpetin viereen. Saimme istua vasta kun opettaja antoi siihen luvan. Kun vastasimme opettajan kysymyksiin, nousimme seisomaan pulpetin viereen ja sitten vasta saimme puhua. Ja tietenkin piti viitata, jos luuli tietävänsä vastauksen.

Neljännellä luokalla opettajana oli Kari Korpela. Olen toinen tyttö vasemmalta toisessa rivissä. Ystäväni Postin Helena on takarivissä toinen oikealta.

SIIRIN LUOKALLA KOLMAS JA KARIN LUOKALLA NELJÄS VUOSI

Kolmannella luokalla siirryimme toiseen koulurakennukseen, joka oli valmistunut 1930. Siellä meitä opetti Tähtelän Siiri. Hän asui koulun yläkerrassa. Hänen kotinsa tuli minulle tutuksi, sillä tulin joskus aamulla kouluun linja-autolla ja koska se saapui yli puoli tuntia ennen koulun alkua, kantelin Siiri-opettajalle aamuisin polttopuita omaksi ilokseni. Sain tosin joskus kantopalkaksi yhden lakritsipatukan sellaisesta isosta Musta-Pekka laatikosta, joka hänellä oli lipaston päällä. Myös keittolaan kantelin aamuisin puita, pitääkseni kylmän loitolla. Neljännellä luokalla opettajamme oli Kari Korpela. Olikin hyvä, että saimme miesopettajan ja pääsimme nauttimaan uudenlaisesta mallioppimisesta. Minun kolmannella luokallani oppilaita oli 25 ja neljännellä 32, eli siis yhdistetyissä 3-4. luokissa.

KOULURUOKAA

Söimme kouluruokaa, jonka valmisti keittäjämme Maunon Kerttu. Meidän piti viedä syksyllä puolukoita kouluun, mutta muutoin ruoka oli maksutonta. Minulle ei jäänyt kovin mairittelevia mielikuvia silloisesta kouluruoasta. Vaikka makaronivelli, herne-, ja lihakeitto, perunat ja soosi olivat ihan kelpoisia, ei minulle oikein maistunut joskus pohjaanpalanut omena-kaurapuuro tai erilaiset ryynivellit. Perunat olivat aina kuoriperunoita, joten kaikkien oli pakko oppia niitä kuorimaan, jos syödä tahtoi. Ruoan kanssa söimme omia eväsleipiä, jotka oli kääritty voipaperiin ja joimme omasta pullosta maitoa tai mehua. Ruokalana toimi veistos- juhlasali.

Tältä näyttää kesällä 2009 koulurakennus, jossa aloitin opintieni syksyllä 1953.

JOULU- JA KEVÄTJUHLAT

Kouluvuoden kohokohtia olivat joulu- ja kevätjuhlat, joihin myös vanhemmat saivat osallistua. Ohjelmia harjoiteltiin into piukassa. Jokaisesta roolista oltiin tosi polleita. Muistan ainakin kerran esittäneeni enkeliä ja kerran peikkoa. Yleensä aina lauloin jossain kokoonpanossa, yksin, triossa tai kuorossa. Joulujuhlissa vieraili aina joulupukki, joka jakoi kaikille lahjapussin, jossa oli omena tai rusinoita ja pipari. Enkeli taivaan oli vuorenvarma jouluvirsi, mutta muut joululaulut vaihtelivat vuosittain. Alaluokilla tulimme joulujuhliin koko perheen kanssa reellä. Juhlan jälkeen iltapimeässä ajelimme vällyjen alla kohden kotia. Kevätjuhlat eivät olleet yhtä tunnelmalliset, mutta kyllä sielläkin oli aina näytelmiä, runoja ja lauluja sekä opettajan puhe. Sieltä jäi pieneen sieluuni soimaan Suvivirsi, joka edelleenkin toimii joka vuosi kesän alkumerkkinä.