PERHEEN ENSIMMÄINEN YLIOPPILAS

Ylioppilas vuosimallia 1965

YLIOPPILASJUHLAT MAALLA JA KAUPUNGISSA

Lukion viimeisellä luokalla sairastuin penisilliinin aiheuttamaan allergiaan. Koko kaulani muuttui punaiseksi, sitä kutitti aivan sairaasti ja iho alkoi hilseillä. Jollain valkoisella sinkkivoiteella koko kaulani rasvattiin monta viikkoa ja vähitellen se allergia helpotti. Se oli todellakin tuskallista aikaa, varsinkin kun koulussa piti yrittää oikein tosissaan, mutta sainpahan selville kaulan kautta, ettei penisilliini minulle sovi.

Kevättalvi -65 oli varsin kiireistä aikaa, kun piti lukea kirjoituksiin ja siinä välissä piti vähän riiaillakin Jonin kanssa. Samalla piti tehdä päätös, mitä seuraavaksi aikoo opiskella ja mikä on se ammatti, johon opiskelulla tähtään. Ammatinvalintaa varten meille oli järjestetty jo edellisenä vuonna testit. Niistä ei ollut suurempaa apua, sillä tiesin jo koulumenestyksestä, ettei matemaattinen ala ollut minun juttuni. Testeistä jäi mieleen se, että minulla oli erinomainen avaruuden hahmottamiskyky. Ammatinvalinnanohjaajan kanssa käymäni keskustelut vahvistivat omaa näkemystäni, että haluan tulla psykologiksi. Hän totesi, että psykologi on tulevaisuuden ammatti. Valintaan vaikutti eniten oman psykologian opettajamme persoonallisuus ja innostunut tapa opettaa ainetta.

Olin päättänyt kirjoittaa vain neljä pakollista ainetta; äidinkieli, englanti, ruotsi ja reaali. Ahkeroin oikein topakasti. Menestyin tavanomaiseen tapaani, keskinkertaisen hyvin. Sain tietää 25.5.65, että läpäisin kirjoitukset. Ja sitten ei kun ylioppilaslakkia ostamaan. Sain kaikista aineista cum lauden ja yleisarvosana oli cl. Siihen aikaan oli vain neljä arvosanaa, i, eli improbatur (hylätty), a, eli approbatur, cl, eli cum laude ja l, eli laudatur. Lukion päästötodistuksen keskiarvo oli hieman yli luokan keskiarvon. Piirustus muuten oli 10! Rehtorimme Jorma Rannan onnittelupuheen mukaan, olin elämässä menestyvää tyyppiä, en liian teoreettinen, vaan järkevä ja tunnetasapainoinen ihminen. Eikä hän pahasti pieleen osunut!

Ylpeät vanhemmat juhlivat perheen ensimmäistä ylioppilasta. Taustalla näkyy mummola.

Ylioppilasjuhlat olivat sekä minulle, joka olin kunnianhimoinen, että vanhemmilleni, jotka pääsivät juhlimaan ensimmäisen lapsensa ylioppilaaksi tuloa, iso ja tärkeä juhla. Lakitus, rehtorin puhe, ryhmäkuvaukset ja käynti sankarihaudalla olivat juhlallisia. Kävin ennen maalle menoa myös virallisessa ylioppilaskuvassa. Kotona meillä oli valkolakkiani juhlimassa perheen ja mummon lisäksi toistit, Vuovirrat, Joni ja Poksa sekä hänen tyttöystävänsä Tuula. Tirvan koulun opettajat kävivät kahvilla seuraavana päivänä. Tapansa mukaan äiti oli leiponut ja kokannut pöydän koreaksi. Tosin tarjoilussa näkyi minunkin sormenjälkeni, sillä olin kirjoitusten jälkeen paljon kotona maalla. Illalla palasimme Jonin kanssa Kouvolaan. Ylioppilastanssiaiset pidettiin Ravintola Kartanossa.

Olin pukeutunut marjapuuron punaiseen jakkupukuun ja samansävyiseen silkkiseen paitaan, jotka olin itse suunnitellut ja Gardemeisterin Kerttu ommellut. Käytin mustia, pitkävartisia käsineitä. Sain vanhemmiltani lahjaksi turmaliinikivellä varustetun sormuksen ja korvakorut ja äiti sai tietenkin ensimmäisen lyyran rintapieleensä.