SPIRITISMIÄ VINTILLÄ

Täällä talon vintillä, oikeanpuoleisen vinoruudun takana sitä spiritismiä lapsena harrastettiin.

Olin jo kouluikäinen, kun iltahämärissä, mansikoiden keittoaikaan, kiipesin serkkuni Marjan ja sisareni Irenen kanssa vinttiin. Avovarastoon talon eteläpuolelle oli laitettu pöytä ja neljä tuolia. Levitimme ison voipaperin pöydälle ja kirjoitimme siihen aakkoset. Sen jälkeen hieroimme paperin pintaan kynttilästä ohuen vahakerroksen. Laitoimme juomalasin alassuin keskellä olevaan ympyrään ja sytytimme kynttilän.

Kaikki tytöt asettivat yhden sormen lasin päälle ja ensimmäinen esitti "hengille" kysymyksen. Yksi meistä kysyi, että minkä niminen on tuleva mieheni? Sitten istuttiin hiljaa ja odotettiin jännittyneinä, lähteekö lasi sormiemme alla liikkumaan. Ensin ei tapahtunut mitään. Sitten lasi nytkähti vähän. Lopulta se alkoi liikkua nopeammin tehden siksakkia kirjainten päällä ja pysähtyi yhtäkkiä jonkun kirjaimen päälle. Olimme innoissamme ja kummissamme, että miten se on mahdollista. Uskoimme, että joku henkiolento liikutti lasia, sillä kirjaimista muodostui miehen nimi. Vaikka epäilimme salaa, että joku meistä kolmesta sitä lasia liikutti. Mene ja tiedä. Minulle povattiin viiksekästä miestä, mutta se ennustus meni ainakin pieleen.

Kävimme läpi unelmiamme ja kyselimme tulevan sulhon tukanväriä, mahdollista partaa ja häitä. Kyselimme myös tulevista ammateistamme ja lasten määrästä. Siellä vintillä kului ratevasti monta tuntia. Tätä leikkiä leikittiin muistaakseni vain yhtenä kesänä, sillä mitäs sitä enää olisi kysynyt, kun kaikkiin unelmiin oli saatu jo vastaus.