OPISKELUA JA SINKKUELÄMÄÄ

Vuokraemäntäni kanssa Kuopion kesäkodin takapihalla kesäkuussa 1964

LYHYTAIKAINEN KESÄKOTI KUOPIOSSA

Pois kotinurkilta minut vei opiskelu. Esimakua Kymenlaakson ulkopuolella tapahtuvasta asumisesta sain kesällä 1964, jolloin asuin 7.-27.6. välisen ajan Kuopiossa, kerrostalossa Minna Canthinkadulla. Opiskelin kalakukkokaupungin kesäyliopistossa ruotsia. Halusin vahvistaa kielitaitoa seuraavan kevään ylioppilaskirjoituksia varten. Asuin luokkatoverini Rämän Eiran kanssa vuokralla vanhahkon tädin luona. Hänen sukunimensä oli ihka aito savolainen, eli Räsänen.

Meidän kesäkotimme oli yksi yhteinen huone. Söimme aamupalan kotona, mutta lounastimme koululla tai jossain kuppilassa. Koska opetus tapahtui aamupäivisin, vietin useita iltapäiviä Väinölänniemen rantakallioilla lueskellen ja aurinkoa ottaen. Silloin oli hieno kesä. Olinkin musta kuin "etelämaalainen", kun tulin kotiin. Vanhemmat epäilivät, että olinko ollut luennoilla laisinkaan, vaan virunut kaiken päivää rannalla. Iltaisin kävimme uusien kesäystävien kanssa tansseissa Kalliorannassa ja Siilinjärven paviljongilla ja muutaman kerran kävimme jätskillä kaupungilla. Minun nuoruudessani nuorten ajanviettoon ja seurustelukuvioihin kuului tanssien lisäksi jätskibaarissa istuskelu.

Se nuoren veri oli niin levoton, ettei se sallinut pelkkää löhöilyä omassa huoneessa illasta toiseen, vaan maailman menoa piti maistella ja etsiä uusia ihmissuhteita. Levottomia olivat pojatkin. Olen kirjoittanut pienen huomion Kuopion pojista tuolta kesältä: "ovat outoja tyyppejä, jotka vaanivat autoillaan jokaisessa kadunkulmassa. Ei todellakaan tarvitse itse liftata, kyytiä kyllä tarjotaan." Tutustuin mm. paikalliseen poikaan, jonka nimi oli Pena. Olen kuvannut häntä mumeliksi pojaksi, vaikka en enää muistakaan miltä hän näytti. Tapailimme muutaman kerran ja hän pyyteli minua jonnekin saareen juhannuksen viettoon, mutta en voinut lähteä, koska olin luvannut Jonille, että tapaamme juhannuksena.

Käväisin siis juhannuksena kotona ja vietin sen Jonin kanssa. Hän oli vielä armeijassa ja tuli meille maalle lomallaan. Uiskentelimme ja kävimme Tirvan lavalla juhannustansseissa. Toisena juhannuspäivänä matkustin takaisin Kuopioon vielä viikoksi.

Vaikka kesällä maalaistalossa riitti yllin kyllin töitä, oli nuoruudessa sopivasti vapaatakin. Koska asuimme ihanalla paikalla virran varrella, oli aamusta iltaan ohjelmassa uintia aina kun töiltä ehti. Kuvassa olen aamu-uinnilla pikkusiskoni ja naapurin serkkujen kanssa.

TYYPILLINEN MAALAISTEININ KESÄ

Olin kesäisin talon kokki ja siivooja. Niin myös kesäopiskelun jälkeen heinä-elokuussa 1964. Heinäpellolla huhkittiin aamuvarhaisesta iltamyöhään, jos oli poutaa. Se oli mielestäni ihan hirveän rankkaa. Siinä ohessa tehtiin muita kesän askareita, kuten kasvimaahommia, mattopyykkejä ja marjastusta. Elokuun puolivälissä jouduin töihin ruis- ja ohrapellolle, sillä koulu alkoi vasta syyskuussa. Se oli vieläkin rankempaa, koska korret olivat pitkiä ja painavia ja minulla lyhyt vipuvarsi.

Vaikka viikolla tehtiinkin maatilan ja kodin töitä, oli 17-18 vuotiaan elämä huoletonta ja uskomattoman menevää. Joka viikonloppu kävimme tansseissa joko Tirvan lavalla tai Risulahdessa Lappeenrannan lähellä ja välillä myös keskiviikkoisin Korian Kallioniemessä. Kuuntelimme Tirvan lavalla mm. Umberto Marcatoa, joka oli siihen aikaan kovin suosittu Suomessa asuva italiaano. Välillä kuljin Jonin kanssa, välillä Irenen ja joskus omien koulukavereiden kanssa. Joskus olin isän ja äidin kanssa Tirvan lavalla talkootöissä, kun sellainen vuoro heidän kohdalleen sattui. Pikku kuriositeettina kesältä 1964 mainittakoon, että kudoin sinisen villapaidan Jonille. Se oli niin harvinaista, että yleensä kudoin jotain, että olen kirjoittanut tämän askareen päiväkirjaani.

Elokuun alussa 1964 pyörähdimme pitkällä viikonloppumatkalla Turussa kummieni luona. Sielläkin kävimme serkkuni Marjan kanssa tansseissa Ruissalossa ja Uittamolla ja hauskaa oli. Uittamolla kaksi tummaa poikaa käveli ohitsemme ja me Marjan kanssa töllättiin niitä. Sanoin serkulleni, että pyörtyisin, jos noin komeat tulisivat hakemaan. Siinä kävi kuitenkin niin, että toinen ryhtyi tanssittamaan minua urakalla ja pyrki viimeisellä tanssilla vielä saatolle, mutta en voinut erota serkustani. Enkä pyörtynyt onnesta, vaan otin tapani mukaan tilanteen haltuun. Se yhden illan tanssittaja oli saksalainen, joka oli matkalla Kiinaan. Olen kirjoittanut hänestä, että hän oli siihenastisista tanssittajistani komein.

Henkilökuntaa yhteispotretissa Aulakodin pihalla. Olimme kuin suuri perhe, joka asui ja työskenteli ympäri vuorokauden yhdessä. Itse olen keskellä sinisessä kesämekossa, hyvän kesäystäväni Karin vieressä.

KESÄKOTI ARTJÄRVELLÄ

Kun valmistuin ylioppilaaksi keväällä 1965, alkoi elämäni kolmas vaihe. Elin reilut puolitoista vuotta sinkkuna opiskelijaelämää ja vaihdoin kotia muutaman kuukauden välein. Ensimmäinen opiskelujakson uusi kotini oli Artjärvellä, jossa olin kesäharjoittelijana kehitysvammaisten Aulakodissa 1.6.-15.8.1965. Syy miksi pyrin hoitamaan kehitysvammaisia, oli tarkoitukseni opiskella psykologiksi, ja jo ennen opiskelua hankkia alalta työkokemusta. Olimme täälläkin yhdessä Rämän Eiran kanssa, kuten Kuopiossa edellisenä kesänä. Tänä kesänä myös kotitilan pikku-piian hommat ja heinätyöt loppuivat ja siirryin itsehankittuihin kesäduuneihin.

Aulakodissa henkilökuntaa oli reilut 10. Leirin johtajana oli pariskunta. Heidän lapset asuivat leirillä koko kesän. Alueella oli useita rakennuksia, joissa henkilökunta ja hoidettavat asustivat ja viettivät aikaansa. Leirillä oli oma keittäjä ja pyykkäri, vaikka kaikki osallistuivat erilaisiin töihin. Miehet ohjasivat mieshoidokkeja ja naiset naisleiriläisiä. Meillä oli työvuorolistat ja työtä tehtiin myös yöllä yövalvojina. Vapaa-aikaa vietettiin lueskellen ja pelaillen korttia ja koronaa sekä jutellen henkilökunnan yhteistilassa.

Taisin olla oikein pidetty täti, sillä sain läksiäislahjaksi varmaan 30 pannulappua, jotka hoidokkimme olivat kutoneet. Vielä seuraavana kesänä sain heiltä kirjeen, jossa kerrottiin, että heillä on kasvimaa ja että lähes kaikki samat tytöt ovat leirillä kuin kesällä 1965. Suurin ihailijani Seija lähetti itse nimipäiväkortin, jossa kyseli mitä Kikka-tädille kuuluu ja että olisi halunnut valokuvan muistoksi edellisestä kesästä. Kesä Aulakodissa oli minulle pieni pala toisenlaista ja hyvin inhimillistä elämää, joka opetti hyväksymään erilaisuutta ja lapsenmielisten aikuisten hoivaamista. Kuitenkin huomasin, etten halunnut tehdä elämän uraa laitosmaisen hoivatyön parissa, sillä se maailma oli minulle liian suljettu ja siksi ahdistava.

Opiskelu Jyväskylän yliopistossa lähti hyvin käyntiin omassa kämpässä, Kotipolulla sijaitsevan vinttihuoneen kirjoituspöydän ääressä.

SINKKU-OPISKELIJANA JYVÄSKYLÄSSÄ

Pääsin opiskelemaan psykologiaa Jyväskylän yliopistoon syksyllä 1965. Asuin ensimmäiset pari viikkoa isän serkun Vuovirran Sellun perheessä (Viitaniementie 16 A 17). Sitten sain ihan oikean opiskelija-asunnon Valliuksen Riitan kaverina Kotipolku 3:ssa. Riitta oli ollut ennen koulukaverini Kouvolan yhteiskoulussa, mutta muuttanut perheensä kanssa Simpeleelle. Olimme myös olleet Riitan kanssa partiolaisten Suurleirillä Joutsassa kesällä 1960. Siksi oli hauska tavata hänet taas uudelleen yliopistolla. Ystävystyimme niin, että Riitasta tuli kaasoni.

Kotimme oli omakotitalon vintti, jossa oli kaksi huonetta. Riitan huone oli etelään päin ja minun pohjoiseen. Meillä ei ollut jääkaappia, eikä omaa vessaa. Ruoat pidimme vintin sivussa olevassa lämmittämättömässä tilassa, mutta yleensä siellä ei paljon mitään ruokaa ollutkaan, vaan söimme usein ulkona. Kylmätilassa pidimme lähinnä voileipätarvikkeita ja hedelmiä. Riitta muuten opetti minut pitämään savupallaksesta ja kevään ensimmäisistä kurkuista. Riitalla oli keittolevy, jolla keittelimme kahvia ja teetä ja joskus viikonloppuisin kuumensimme ruokaa. Vähäiset astiamme tiskasimme ja huuhdoimme pesuvadeissa. Vessa oli alakerrassa ja se oli yhteinen talon asukkaiden kanssa. Saimme käydä viikonloppuisin talon kellarissa olevassa saunassa.

Pena, Eero, Ville ja minä kortilla Itä-Suomen osakunnan tiloissa 1966

Päivät menivät luennoilla Alvar Aallon suunnitteleman yliopiston auditoriossa ja sivurakennuksen luentosaleissa ja illat opiskeltiin, käytiin kylässä kavereiden luona, pelattiin korttia, käytiin leffoissa ja lueskeltiin Ursula Pohjolan-Pirhosen historiallisia romaaneja, Francoise Sagania ja Steinbeckiä. Lauloin muutaman kuukauden myös gospel-kuorossa. Kävin silloin tällöin uimassa hallilla uusien ystävieni kanssa. Jumppasin lähes joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Aina piti olla jotain tekemistä!

Olin sitä paitsi aktiivinen osakuntalainen Itä-Suomen osakunnassa ja siellä osakunnan tiloissa tuli vietettyä jonkunkin verran aikaa. Olin ISO:n hallituksen jäsen ja osakunnan mainosmestari. Perustin mm. taidekerhon, jonka nimeksi laitoimme Pimprant. Kerho valmisteli ahkerasti paperitärskyjen ja muiden rahankeruukampanjoiden mainontaa. Kävimme Mikkelissä paperitärskyillä. Edustin osakuntaa mm. YKK:n Savolaisten kerhon järjestämillä kalakukkojuhlilla 4.3.1966 ja olin mukana osakunnan delegaatiossa Praasniekka-juhlissa Pohjois-Karjalassa. Kokosimme porukalla osakunnan laulukirjan, jonka kannen kuvitin juuri ennen muuttoani Tampereelle.

ISO:n Paperitärskyt Mikkelissä 1966. Taktiikkapalaverissa jonkun hotellin kabinetissa minä, Komulainen ja Kolehmainen

Viikonloppuisin istuskelimme viinillä Ilokivessä ja tanssimme osakuntariennoissa. Joskus myös keskellä viikkoa biletettiin, vaikka olin ahkera opiskelija heti alusta alkaen, ja varmaankin vanhasta muistista. Emme tuoneet kotiin poikaystäviä, koska se ei ollut sallittua. Kaksilahkeisista ainoastaan opettajaksi opiskeleva Erkki, joka asui alakerran huoneessa, poikkesi joskus luonamme kyläilemässä. Tosin tein poikkeuksen siihen aikaan kaikkein vakituisimman poikakaverini Villen suhteen, sillä hän kävi luonani muutaman kerran. Yleensä kuitenkin liikuttiin lösseissä, oleiltiin osakunnissa ja kahviloissa. Ensimmäisenä syksynä ei edes haettu sen vakituisempaa seuraa, vaan tutustuttiin uusiin ihmisiin ja opiskelijan elämäntapaan. Tämä asunto oli sinkkuvaiheeni ensimmäinen koti syksystä 1965 toukokuun loppuun 1966.

KOLHOOSIELÄMÄÄ

Kesällä 1966 asuin neljän naisen kolhoosikämpässä, osoitteessa Puistokatu 29 A 14, sillä Kotipolku tyhjensi kämpät kesäksi opiskelijoista. Sitä paitsi he olivat ilmoittaneet, etteivät ole innostuneita ottamaan meitä seuraavaksi lukukaudeksi, joten se sitten siitä. Olin kesätöissä Asko-tavaratalon kemikalio-osastolla Jyväskylän keskustassa ja kävelin seisomatyöstä kintut kipeinä kotiin mielestäni pitkän matkan, vaikka todellisuudessa se oli alle kilometrin. Asunto oli yksiö, jossa oli erillinen keittiö ja vessa. Siellä oli pari sänkyä, mutta minä nukuin extrana lattialla. Aamuisin patjat aina kasattiin rullalle, jotta saimme yhteistä oleskelutilaa pieneen kämppään.

Muut kolhoosin asukkaat olivat Riitta, Marja-Liisa ja Maisa. Löysin pari vanhaa postikorttia, jotka yksiön omistaja, lappeenrantalainen Siukku oli lähettänyt meille. Kortit oli osoitettu Neljälle naiselle minun yksiössäni. Siukku ilmoitteli tulevansa opiskelukotiinsa ja pyyteli meitä olemaan kotosalla. Se oli sellainen kolhoosikämppä, jossa oli usein ylimääräisiä yövieraita, poikakavereita, tyttöystäviä ja joskus sukulaisiakin, mutta ei se kovin paljon tahtia haitannut. Olin kuitenkin kertonut äidille kiukutelleeni siitä levottomuudesta, joka kolhoosissamme vallitsi, koska sain Irenen kirjeessä terveiset äidiltä, että älä Kikka turhaan kiukkua asuinkavereillesi, vaan koeta pärjäillä. Osa meistä opiskeli kesäyliopistossa, osa kävi töissä. Kun ovi kävi jatkuvasti, ei lukurauhaa siellä todellakaan ollut. Nyrkkipyykkiä pestiin ja kuivattiin pienessä kylppärissä. Jokaisella oli omat ruoat jääkaapissa, mutta emme juuri kokanneet tässäkään kodissa kuin viikonloppuisin. Kuitenkin kämppä oli minun kotini kolme kuukautta. Siellä sain rautaisannoksen siedätyshoitoa kolhoosielämään. Opin sietämään levotonta yhteiselämää, ahtautta ja tavaroiden ja tilan jakamista sekä yksityisyyden totaalista puuttumista..

Tätä hetkeä oli suunniteltu syksyllä 1966 opintojen ohella. Kaasoni Riitta, sisareni Hannele ja best man Poksa saattelivat meidät Jonin kanssa odottavaan taksiin.

MORSIAN MAJOITTUI KESKUSTAN YKSIÖSSÄ

Syksyllä sain asunnon Jyväskylän keskustasta, kerrostalosta, Cygnaeuksenkadulta (9 A 5). Siellä riitti lukurauhaa ja yksityisyyttä. Siinä kodissa asuin jouluun asti, jolloin menin naimisiin Jonin kanssa. Hain asuntoa lehti-ilmoituksella Keski-Suomalaisessa nimimerkillä "kunnollinen" ja sain monia tarjouksia. Uskalsin laittaa tällaisen nimimerkin, sillä olin mennyt kihloihin Jonin kanssa 1.9.1966 ja tiesin loppukauteni sinkkuna sujuvan suhteellisen rauhallisesti.

Tästä kodista minulla ei ole mitään erityistä mielikuvaa. Opiskelin uutterasti, vietin kavereitteni kanssa vapaa-aikaa ja valmistauduin häihini, mikä tarkoitti, että varsinkin hääpuvun suunnittelu ja teettäminen vei paljon huomiota loppusyksystä. Riitta oli minun kaasoni ja hänen kanssaan käytimme runsaasti aikaa häiden suunnitteluun. Joni kävi muutamana viikonloppuna luonani ja osallistui häävalssin valintaan.

OMAISUUS KULKI MATKALAUKUSSA JA RAHAT RIITTIVÄT

Kaikki koulu- ja opiskeluaikaiset sinkkukodit olivat valmiiksi kalustettuja, joten omaa luovuutta saattoi käyttää vain kalusteiden sijoittelussa. Omia astioita olivat punainen kahvipannu, kaksi puna-valkoista kahvikuppia, kaksi sinistä lautasta, veitset, haarukat, lusikat ja pari lasia. Varustearsenaaliin kuului myös kaksi settiä lakanoita, tyynyliinoja ja pyyhkeitä. Siihen aikaan omaisuus mahtui matkalaukkuun ja yhteen pahvilaatikkoon.

Opiskeluaikana raha tuntui riittävän todella hyvin, tai ainakaan siitä ei ollut suurta pulaa. Olin saanut syksyllä 1965 opintolainan, jonka takaisinmaksu alkoi vasta valmistumisen jälkeen. Lisäksi olin kesät 1965 ja 66 töissä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että yliopiston lukukausimaksu oli syksyllä 35 mk ja keväällä 40 mk. Opiskelijoiden terveydenhoitomaksu oli 8 mk/lukukausi. Kun aloitin opiskelun, piti yliopistolle maksaa myös kirjaamismaksu, 15 mk. Rahaa kulutin puolessa vuodessa n. 2 000 -2 500 mk, josta opintolainaa oli suurin osa, joten 1½ vuoden sinkkuelämäni Jyväskylässä maksoi n. 7 000 mk.