KOTINI VIRRAN VARRELLA

Lapsuuden toinen kotini Väliväylän varrella. Kuvassa näkyvät vielä vanha riihi ja vanhan talon aitat, joista rakennettiin rantaan uusi rantasauna 1964.

TOINEN KOTINI - TALO VIRRAN VARRELLA

Olen elänyt mustalaisen elämää näin jälkeenpäin tarkasteltuna. Muuttoja on tullut tehtyä 26 kertaa, sillä nyt asun 27. kodissa. Ensimmäinen kotini oli vanha Ylätalo Vääntäjän mäellä. Olin sen talon ainoa prinsessa, sillä sisareni Irene pääsi heti syntymänsä jälkeen uuteen kotiimme. Olen kuvannut vanhaa Ylätaloa sekä syntymästä kertovassa kohdassa että Vääntäjän historiassa.

Uusi kotimme valmistui 1949. Sinne muuttaessamme olin kolmevuotias. En muista muutosta mitään, eikä siitä ole mielessäni vanhempienikaan kertomuksia. Tämä talo sijaitsi aivan virran rannassa, kauniin niemen alueella. Talon paikka on sama kuin 1840-luvulla virran rannalla olleen vanhan Vääntäjän talon. Meidän rappujen kohdalla oli sen edellisen talon uuninpaikka.

Aluksi uusi kotitalomme oli valkoiseksi maalattu lautatalo, jossa oli tiilikatto. 1960-luvun lopulla talon ulkoseiniin laitettiin mineriittilevyt ja kattoon vaihdettiin peltikatto. Samalla ikkunat uusittiin ja sisältäkin taloa rempattiin uuteen uskoon. Talon eristys oli tehty sahanpuruilla, jota kyllä meillä riitti omiksi tarpeiksi. Uusi kotimme oli kooltaan 96 m2 ja siinä oli kaksi kerrosta sekä kellari. Ensin asuttiin vain alakerrassa, mutta ajanoloon isä rakensi vinttiin yhden kesämakuuhuoneen. Muu osa vintistä oli varastotilaa ja pyykinkuivausaluetta.

Kotitalo kuvattuna virralta 1961.

Meillä oli iso tupa, jossa oli alkovi sekä kaksi makuuhuonetta ja keittiö. Ulkoeteinen oli rakennettu umpinaiseksi verannaksi, jossa oli paljon ikkunoita. Yksi ikkuna oli myös takaseinällä. Se oli vinoruutuinen ja kekseliäs valonlähde vintinrappuihin. Sisäeteisessä oli vaatenaulakot ja sieltä pääsi kaikkiin muihin huoneisiin paitsi etukamariin. Minä nukuin mummon vieressä alkovin sängyssä tai peräkamarissa kuusivuotiaaksi saakka. Isä ja äiti nukkuivat etukamarissa. Irene ja Hannele nukkuivat vauvoina kalikkasängyssä isän ja äidin huoneessa. Silloin kun meillä oli talossa renkejä, mummolle laitettiin sänky tuvan seinustalle ja rengit nukkuivat alkovissa.

Ei meillä tytöillä koskaan ollut omia huoneita, vaan nukuinne yleensä peräkamarissa, askartelimme keittiön tai tuvan pöydän ääressä. Vähäiset lelumme eivät vaatineet mitään säilytyssysteemejä. Koko oppikouluajan minulla oli kuitenkin oma paikka peräkamarissa, vaikka kävin nukkumassa lapsuuden kodissa kouluaikoina vain yhden yön viikossa. Kouluikäisinä pääsimme joskus lämpiminä öinä nukkumaan aittaan. Isoina tyttöinä nukuimme kesäisin Irenen kanssa vintissä. Siellä nukkui joskus Ampsan perhe lomallaan ja muistaakseni myös isomummo. Vintin huoneessa oli nimittäin pieni kamiinamainen uuni, jota tarvittaessa lämmitettiin.

Kaikki lattiat olivat alun perin laudasta, mutta sitten vanhempani hurahtivat muovimattoihin, jotka asennettiin kaikkiin tiloihin. Olivat äidin mielestä helpommat pitää puhtaina. Kamareiden seinät olivat tapetoituja, tuvassa oli puolipaneeli, alaosa lautapaneelia ja yläosa tapettia. Kun lapset kasvoivat, vedettiin tupaankin kokoseinätapetit.

Vintin kapeissa ja matalissa sivuosissa oli vain irralliset lattialaudat ja siellä säilytettiin ruskeissa voimapaperipusseissa talvivaatteita kesäisin ja pahvilaatikoissa vanhoja vaatteita, jotka odottivat leikkaamista matonkuteiksi. Siellä pidettiin myös vanhoja lehtiä ja kenkiä. Ajanoloon sinne kertyivät myös lasten koulukirjat, piirustukset ja kasviot. Vintti oli oiva paikka kuivattaa ja prässätä kasveja, joita siihen aikaan, kun minä kävin koulua, kerättiin muistaakseni n.100 kpl (ja niiden latinalaiset nimet opeteltiin ulkoa ja tentittiin). Vintissä pidettiin myös talvivastoja sekä tyhjiä lasipulloja ja -purkkeja. Ja vintissä oli riittävän pimeää elokuun iltoina pelata spiritismiä siskojen ja serkkujen kanssa.

Kellariin mentiin sisäeteisestä, aivan keittiön oven vierestä. Kellarissa oli alun perin peruna- ja lanttulaarit sekä hyllyt mehuille ja hilloille. Sinne asennettiin karjatalouden loputtua vesipumppu, joka ajan mittaan alkoi vuotaa. Siitä seurasi se, että kellari kostui ja alkoi homehtua.

Työtupa aittarakennuksessa oli välillä metsätyömiesten asuntona. Kuvassa vasemmalta minä (10 v.), Hannele, isä, metsätyömies nenliina päässä ja takana äidin serkku Raimo.

AITAT OIVALLISIA SÄILYTYSPAIKKOJA

Pihassa oli aittarakennus, jossa oli kaksi aittahuonetta, työtupa ja puuliiteri. Puuliiterin takana oli sirkkeli, jolla polttopuut sahattiin. Aitan yläkerta oli varastotilaa, jossa pidettiin pärekoreja, lautoja ja ylimääräisiä ikkunalaseja sekä erilaisia kotitarvemuseon tavaroita. Työtuvassa oli suutarin työpöytä, jossa oli mm. kymmeniä puulestejä, naskaleita ja metallitanko, jonka päähän lestit laitettiin. Siellä oli höyläpenkki, joka sekin oli siirretty vanhan talon tuvasta. Tämä isän pyhättö oli täynnä mielenkiintoisia työkaluja, joita saimme tutkia vain luvalla ja yleensä silloin, kun isä oli paikalla. Työtupaan oli muurattu myös hella ja sitä käytettiinkin usein metsätyömiesten asuntona. Huoneeseen rahdattiin vain vanha makuulaveri ja olkipatja tai pulsteri.

Toinen aitoista oli mattojen ja kodintavaroiden varastopaikka. Orsilla roikkui niin mattoja, täkkejä kuin huopiakin. Sinne siirrettiin myös vanhat päästä- ja sivustavedettävät sängyt, kun kotiimme hankittiin uudet hetekat. Sinne päätyi myös ainakin yksi heteka, kun myöhemmin saatiin kunnon laverisängyt. Aitasta tuli myös Pietarista hankitun mustan tyylihuonekalukokoelmamme säilytyspaikka. Nyttemmin siellä pidetään myös nuorison peliharrastusten välineitä, lentopallo- ja tennisverkkoja, jalkapalloja ja erilaisia mailoja ja mm. petanque-kuulia.

Toinen aitta oli ruokavarasto. Sen orsilla roikkui välillä tyhjiä lihakoukkuja ja joskus sian-, vasikan tai lampaanpuolikkaita. Tiinuissa säilytettiin suolattua sianlihaa, hapankaalia ja kesäisin suolalahnoja. Ruoka-aitassa säilytettiin myös ruisleipätiinua ja taikinahäkliä, joita ei koskaan pesty, sillä tiinussa oli se meidän perheen oikea taikinajuuri. Ruisleipää leivottiin yleensä vain joka toinen viikko. Kesäisin kun oli paljon sakkia, leivottiin joka viikko. Siellä oli myös tiinullinen puolukoita, jotka oli syksyllä survottu säilymään omassa mehussaan. Niitä sitten haettiin talvella marjapuuroa varten tai syötäväksi sellaisenaan sokerin kanssa ja lahtiaikaan verilettujen höysteenä. Kun oli paljon pakkasta, sai puolukoita hakata tosissaan, jotta tiinusta sai irti kipollisen herkullista marjaa. Erityisesti äidin suurta herkkua oli jäinen ja sokeroitu puolukkasurvos. Terveellisempää se oli varmaan kuin nykyiset mehujäätelöt ja naisille sangen oiva luonnonlääke.

Aittarakennus oli tärkeä säilytystilana niin ruoalle kuin vaatteille ja vanhoille huonekaluille. Halkoliiteriin mahtui vuoden polttopuut. Vuonna 1962 aitassa oli vielä pärekatto.

AITTOJEN SIIVOUS - HAUSKA JOKAKESÄINEN TYÖLEIRI

Muistan aivan ihanana kesän merkkinä sen, kun kesäkuun alkupuolella siivosimme äidin kanssa aittarakennuksen. Kaikki matot puisteltiin ja levitettiin pihalle tuulettumaan. Patjat ja tyynyt kannettiin myös pihalle ja tampattiin. Täkit ja huovat ripustettiin pyykkinaruille. Kaikki hienot meriheinällä täytetyt nojatuolit kannettiin myös ulos, ne harjattiin ja puuosat pestiin. Puolukkatiinu ja muut ruoka-aitan tiinut pestiin ja kuivatettiin auringossa. Kun aitat olivat tyhjät, haimme lähilepikosta leppäluudan, jolla hämähäkinverkot ja sahanpurut lakaistiin niin vintin kuin aittojen seinistä ja katoista. Lattiat lakaistiin, kuurattiin juuriharjalla ja huuhdottiin lattiarätillä ja puhtaalla kuumalla vedellä. Sängyt, orret ja vintin ikkuna pestiin.

Työtä kevennettiin sillä, että saimme heitellä kuperkeikkoja pihalle levitettyjen patjojen ja mattojen päällä tai loikoilla niillä sillä aikaa kun äiti laittoi ruokaa. Illan tullessa kaikki tavarat kannettiin takaisin aittoihin. Kun aitat olivat putipuhtaat, minä kipitin vanhalle mäelle ja hain sireeneitä ja omenapuun kukkia nukkumatilana käytettävän aitan seinänrakoihin. Näin me opimme hauskan yhteistyön avulla suursiivouksen eri vaiheet ja saimme itsekin kokea, miten ihanaa oli nukkua juuri siivotussa aitassa.

Kotitalon pihapiiriä 2008. Pihassa on myös huvimaja, joka isä rakensi 1990-luvulla.

ISO JA TURVALLINEN PIHAPIIRI

Koti muodostui pihapiirin kokonaisuudesta, johon kuuluivat talo, aitat, navetta ja puimala. Kesäkanala oli erillään talon eteläpuolella, penkalla nykyisen kokkopaikan yläpuolella. Pihamme oli eläinten vuoksi aidattu. Ja auttoihan se vanhempia meidän lasten vahtimisessa, sillä meidän piti pysyä aina aitauksen sisällä silloin kun olimme pieninä yksin pihalla. Olihan suvussa varoittavia esimerkkejä virtaan hukkuneista lapsista.

Aita oli maalattu punamullalla. Portteja oli neljä. Yksi johti talon päädystä saunatielle, yksi oli navetan vieressä, vessareitin ja maitotonkkien kuljetusväylän varrella. Kolmas oli iso, kaksiosainen portti, ja siitä mahtui vaikka traktori pihalle. Neljäs oli pieni portti, josta pääsi navetan eteläpäädyssä sijaitsevaan kanahäkkiin kesäisin. Portit oli maalattu valkoisiksi. Keskellä pihaa oli lipputanko ja kukkapenkki ja niiden vieressä hiekkakasa lapsille. Pihan itäpuolella oli piikkilanka-aita pellon reunassa ja se päättyi puuliiterin seinään, jossa oli pieni portti puuliiterin taakse kulkijoille

Kun isä ja äiti panivat pellot pakettiin ja hävittivät eläimet, purettiin aidat tarpeettomina. Virranpuoleiselle sivulle oli 1950-luvulla istutettu pieniä sireenipensaita ja ne muodostivat purkuvaiheessa jo komean sireeniaidan. Pihaan tuotiin tammi Turusta. Puimalan puolelle istutettiin vaahtera ja talonpäätyyn jalostettuja kuusia. 1990-luvulla isä rakensi navetanpäätyyn myös huvimajan, koska kyllästyi syömään grilliaterioita itikoitten ininän säestyksellä.

Uusi navetta valmistui 1947. Kattomateriaalina oli päreet, joita piti määräajoin uusia. Talvisaunan ikkunat vasemmalla päädyssä.

OMATARVENAVETTA

Navetta oli valmistunut jo kaksi vuotta ennen uutta taloa, eli vuonna 1947. Vanhalla mäellä oleva navetta oli hankala, sillä sinne piti kantaa vesi kaivosta ja joskus virrasta. Kun uuteen navettaan tuli lehmien juoma-astiat, olimme aivan innoissamme. Lehmä vain painoi leveällä turvallaan metallista osaa kupin keskellä ja juomakuppiin alkoi suihkuta puhdasta vettä.

Navetassa oli kettinkipaikat noin 5-7 lehmälle. Kaksi paikkaa oli pikkuvasikoille sikojen ja lampaiden karsinoiden vieressä. Kanala oli karjakeittiön takana ja sauna kanalaa vastapäätä. Tallissa oli paikka kahdelle hevoselle.

Sulan aikana maidon vienti virran yli oli hankalaa, sillä uitto oli usein käynnissä aina siihen aikaan, kun tonkat piti viedä maitolavalle. Vene piti vetää näiden pyräiden yli.

MAITOHUONE

Maitohuone sijaitsi navetan eteisen vieressä. Siellä käsinlypsetty maito siivilöitiin tonkkiin ja pantiin vesialtaaseen jäähtymään. Navetan vieressä, ajosillan kupeessa oli jääkatos, jonne talvella varastoitiin 1 m x 60 x 50 cm kokoisia jääkuutioita sahajauhoihin. Kesällä sitten näistä kuutioista hakattiin jäämurskaa maitoaltaaseen ja näin saatiin taattua hyvälaatuinen maitotuotanto. Lapsuudessani Valio jakoi kermaisesta, hyvälaatuisesta maidosta hopealusikoita, joissa oli paimenen kuvareliefi. Maitotilin suuruuteen vaikutti maidon laatu. Joka aamu jäähtynyt maito vietiin Kannuskoskentien varressa olevalle maitolavalle, kesällä soutaen ja talvella jäätä pitkin.

Maitohuoneessa oli hyllyt tonkille ja siivilöille, suodatinpumpuleille ja lehmien utarerasvalle, Tummelille. Puhtaat maitotonkat kuivattiin ulkoverannan pöydällä kääntämällä tonkat alassuin. Maitohuoneessa pidettiin myös veivillä pyöritettävää kirnua, jolla voi tehtiin maidon päältä kuoritusta kermasta. Siellä oli myös separaattori, jolla kerma eroteltiin.

KARJAKEITTIÖ JA TALVISAUNA

Karjakeittiö oli navetan sydän. Siellä oli iso pata, jossa vesi keitettiin kaksi kertaa päivässä. Siellä pestiin lypsyastiat ja tonkat. Siellä pestiin ja pilkottiin perunat lehmille ja tehtiin appeet hevosille ja suurukset lehmille. Padasta otettiin myös pesuvesi saunaan, joka oli karjakeittiön vieressä, navetan eteläpäädyssä. Saunaosassa oli pukuhuone ja löylyhuone. Kiuas oli kertalämpiävä ja sitä lämmitettiin kerran viikossa, lauantaisin. Saunasta oli vähän pitkä matka uimaan, mutta kyllä me joskus keväisin ja syksyisin kipaisimme joko saunarantaan tai läheiseen roskakuopan rantaan uimaan.

LIITERI

Tallin takana oli liiteri, jossa ensin pidettiin hevoskärryjä ja rekiä ja myöhemmin traktoria ja autoa. Liiterin perukoilla oli jauho-aitta, jossa oli laarit ohralle, vehnälle, rukiille ja akanoille, joita laitettiin eläinten ruoan sekaan. Alkuaikoina jauhot käytiin jauhattamassa hevosella Pasinkylän myllyllä, mutta jossain vaiheessa meille hankittiin myös oma kotitarvemylly, joka sijaitsi jauhoaitan vieressä.

Ulkohuusi oli liiterin nurkassa. Se oli ikkunallinen, kahden istuttava huussi, josta voi katsella virralle. Ikkuna kuhisi kesäisin kärpäsiä, joita oli kiva listiä lasin alareunaan. Sanomalehdistä leikattiin tai revittiin vessapaperit, jotka pehmennettiin hieromalla paperinpaloja nyrkeissä. Se oli hienoa, kun sitten jossain vaiheessa meillekin ostettiin kaupasta valkoisia vessapaperiarkkipakkauksia, vaikka niitäkin piti pehmittää ennen pyyhkimistä.

Kuvassa näkyvää siltaa pitkin heinät ja oljet ajettiin navetan vinttiin. Ajosillan alla sijaitsi ennen vanhaan jääkatos.

NAVETAN VINTTI

Navetan vintti oli heinävarasto, jonne seipäillä kuivatut heinät ajettiin ensin hevoskärryillä ja myöhemmin traktorilla. Meidän lasten ensimmäinen työtehtävä oli heinien tallominen ja se olikin melko rankkaa puuhaa, koska vintissä oli yleensä kuumaa ja kuivat heinät pölisivät valtavasti. Vintin etuosassa pidettiin olkivarastoa eläinten alusiksi. Vintin lattiassa oli heinä- ja olkiluukut lehmille, hevosille ja kanalaan. Joka aamu ja ilta isä, äiti tai mummo kävi pudottamassa sieltä luukuista sekä heiniä syötäväksi että olkia eläinten alle laitettavaksi. Joskus minäkin osallistuin tähän karjanhoitoaskareeseen.

Lantala oli virran puolella ja sinne kerättiin kaikkien eläinten lanta, joka talvella sitten ajettiin pelloille odottamaan keväällä tapahtuvaa levitystä. Lantaa luotiin illoin aamuin lantakouruun sopivalla talikolla. Virtsa työnnettiin lopuksi pitkin kourua puukolalla pieneen aukkoon, josta se valui lantalan puolelle.

PUIMALA

Puimala sijaitsi piha-aitauksen ulkopuolella. Siellä oli puimakone ja iso olkivarasto, josta oljet ajettiin navetan vinttiin. Sittemmin puimala on ollut traktorin ja peräkärryjen säilytystilana ja siellä on pidetty lautavarastoja.

Äiti ja Meeri-tädin sisko Sane vanhan rantasaunan edessä 1960-luvulla

RANTASAUNA

Käytimme vanhaa rantasaunaa aina vuoteen 1963 saakka. Kiuas oli kertalämmitettävä, valtava kivikasa. Saunassa oli erikseen pesuhuone, jossa oli iso pata veden lämmitykseen ja harva lautalattia. Kesäisin pyykit pestiin rantasaunalla. Valkoiset lakanat ja pyyhkeet keitettiin siinä padassa ja pyykit huuhdottiin virrassa. Joskus mummo keitti padassa lampaan suolista saippuaa, joka paloiteltiin mäntysuovan kokoisiksi paloiksi. Niillä pestiin sekä pyykkiä että mattoja laiturilla. Myös karjakeittiössä tarvittiin saippuaa käsien pesuun. Pesutuvan seinän vieressä oli pitkä penkki. Saunassa oli pieni ikkuna virralle päin, mutta pesutupaan valo tuli oven kautta.

Saunapolun päässä häämöttää nostalginen rantasauna, jossa on myös saunakamari.

Uusi sauna rakennettiin vanhan mäen aitoista vuonna 1964. Höltän Timo muistaa olleensa silloin isä-Pekan renkinä, kun Kansikkaan Oreeni sai kiukaan muurattua ja sauna oli lauteita vaille valmis. Miehillä oli kiire kokeilla löylyn laatua, joten lauteiden puutteesta johtuva ongelma ratkaistiin istumalla seinänviereen nostetuilla tikkailla. Yhdistetyn löyly- ja pesuhuoneen viereen rakennettiin saunakamari ja siihen muurattiin takka. Virran puolelle rakennettiin koko rakennuksen mittainen veranta.

Rantasauna on ollut ihana paikka koko elämäni ajan. Olemme viettäneet siellä monia öitä mieheni kanssa, kun olimme maalla kesälomalla. Olemme istuneet saunalla iltaa ystäviemme kanssa ja uineet ja kalastaneet perheidemme kanssa. Äidin eläessä kävimme hänen ja sisarteni kanssa yhdessä naisten saunassa ja uimassa. Vielä viime vuosinakin olemme pitäneet perinnettä yllä ja käyneet juhannusaattona sisareni, Julian ja miniäehdokkaitten kanssa naisten saunassa tässä nostalgisessa puhtauden pyhätössä.