TULIHAN NE SYNTTÄRIJUHLATKIN

Seppo tanssitti pelimannien tahdissa tuntitolkulla. Hanne ja Valtteri lyövät taustalla tahtia.

VILLIT VIISIKYMPPISEN SUKUJUHLAT

Olin päättänyt pyhästi, että en vietä 50-vuotisjuhlaa, vaan siirrän sen naisellisesti seuraavaan kymmenlukuun. Siinä kävi kuitenkin niin, että sukuni ja ystäväni järjestivät minulle kolmet kunnon kekkerit ja kollegani puhuivat ja lahjoivat monin tavoin.

Olin kutsunut suvun vain synttärikahveille syntymäpäiväni perjantai-iltana 17.5.1996. Kahveille tuli poikani Petteri Espoosta. Itse toin Lahdesta mukanani Aten avovaimo Riinan ja 2-vuotiaan lapsenlapseni Julian. Halusin olla epäjuhlallinen ja tarjota vain kahvit ja ulkomailta tuomiani erilaisia juomia. Olin hyvin kotoisasti pukeutunut valkoisiin verkkareihin ja mökkivillapaitaan ja vanhoihin villasukkiin kun vieraat saapuivat. 50-vuoden taipaletta olivat kanssani juhlimassa isä, sisareni Hannele ja hänen miehensä Seppo, sisareni Irene ja hänen tyttärensä Sari sekä lapset Kirsi ja Harri. Myös ensimmäinen kummipoikani Matti saapui vaimonsa Sovin ja lastensa Hannan ja Artun kanssa. Väkeä tuli soutaen ja autoilla. Veneessä oli valtava paketti. Siinä oli kahden istuttava pihakeinu, jonka purkaminen ja kokoaminen muodostui varsinaiseksi juhlanumeroksi.

Privaattikonsertti ja tanssit mökillä 1996

Kahvien jälkeen pidot paranivat vielä piirun verran, sillä pihaan parkkeerasi pelimannien auto. Sain sisareni Irenen touhuamana ja sukulaisteni kustantamana ihastuttavan yksityisen konsertin. Samalla koko porukalle järjestyi ex-tempore-tanssit. Siinä mökin lattia notkui, kun humppaa, polkkaa ja jenkkaa laitettiin menemään kahden hanuristin soiton tahdissa! Toista haitaria muuten soitti Hämäläisen Heikki, joka oli ollut sisarteni opettaja Tirvan kansakoulussa. Seppo kunnostautui ahkerana kavaljeerina, joka tanssitti minua ja muita naisia väsymättä. Juhlat loppuivat vasta puolilta öin ja itse asiassa ne olivat ikimuistoiset ja hauskat sukubileet.

Sitä sun tätä. Kikan 50 v. juhlat Kouvolan yössä. Kuvassa Kipa, Kikka, Tate, Liisa, Maritta ja Lea.

YSTÄVIEN KAAPPAAMANA

MEKin johtokunnan kokouksessa sain Matkailunedistämiskeskukselta virallisena lahjana Oiva Toikan sinisen lasilinnun. Johtokunnan puheenjohtaja, KTM:n ylijohtaja Bo-Göran Eriksson piti hienon puheen, johon minä vastasin lyhyesti jotain ympäripyöreää. Perjantaina 10.5. oli EU-työryhmän kokous. Siellä KTM:n ylitarkastaja Tarastin Kari virnuili, että sinulla taitaa olla kiire töihin. En osannut aavistaa, mistä oli kysymys, sillä olin varautunut jäämään illaksi töihin jonkin kiireellisen jutun takia.

Kun saavuin Aleksanterinkadun varrella sijaitsevaan toimistooni, minua odotti Kalliolasta kirkkovenesoutukaverini Aarne. Hän pyysi minua kyytiinsä, mutta panin vimmatusti hanttiin. Selitin aivan vimmoissani, että joku työ pitää saada tehdyksi ja aion todellakin olla illan töissä toimistossani. Mervi kuitenkin suostutteli minut menemään autoon. En tiennyt määränpäätä, kun lähdimme toimistolta liikkeelle. Autossa oli olutpullo ja King Kong-karkkeja iso pussi. Karkeista tiesin, että Kipa on tässä kaappauksessa jotenkin mukana. Yritin kysellä, että minne olemme matkalla, mutta en saanut Aarnelta vastausta. Niinpä juteltiin kirkkovenesoudusta, joka oli yhteinen harrastuksemme siihen aikaan ja juoruiltiin tutuista. Vihdoin auto pysähtyi Sokos Hotel Vaakunan eteen Kouvolassa. Siellä markonomiystäväni olivat minua vastaanottamassa. Tate laittoi ruusun rintapieleen ja heti aluksi nautittiin kuohujuomaa. Kaappausjuhlan olivat järjestäneet ystäväni Tate ja Liisa Hämeenlinnasta, Lea Helsingistä, Maritta Keravalta, Kipa Hollolasta.

Tiputanssi oli silloin muotia.

Minulla ei ollut mukana muuta kuin päälläni olevat vaatteet. Halusin sentään olla siisti ja vaadin saada käydä suihkussa ennen illan rientoja. Suihkun jälkeen meikkasin kavereiden meikeillä. Nautimme ihanan päivällisen Vaakunassa. Seuraavaksi sännättiin kylille raikkaaseen kevätiltaan. Juhlaohjelmassa oli karaokelaulantaa Ravintola Mutterissa, joka minun mielessäni oli tunnettu mustalaisten lempipaikkana ja vähän "räkälänä". Jouduin käsikirjoituksen mukaan estradille. Lauloin hurjasti jännittäen elämäni ensimmäisen karaokepiisin. Silloin en tuntenut erityistä esiintymisvarmuutta, kuten yleensä. Onneksi ystäväni tulivat seuraavien kipaleiden aikana messiin ja lauloimme yhdessä jo vähän sutjakammin. Vaikka kapakka oli hieman karunoloinen, ei se tahtia haitannut, sillä lämpöä sinne toivat hyvät ystäväni, joiden kanssa pidettiin hauskaa ja naukkailtiin olutta.

Seuraavaksi ohjelmassa oli kapakkakierros Kouvolan yössä. Jossain vaiheessa keskellä yötä kuvautimme ohikulkijalla itsemme entisen Valioasun ikkunakyltin alla, jossa luki Sitä sun tätä. Se sopi mainiosti sloganiksemme sinä iltana ja myös muulloinkin, kun porukalla kolusimme maailmaa. Kunniakierros vanhassa koulukaupungissani päättyi Vaakunan yökerhoon. Kun siitä menosta oli saatu tarpeeksi, teimme leirin lobbybaariin ja tanssimme istuen tipu-tansssia aamun koittoon. Aamulla oltiin ajokunnottomia ja kipeitä, mutta onnellisia lystistä yhdessäolosta. Pääsin Liisan kyytiin joskus iltapäivän puolella ja ajelimme Lahteen. Kävin vain hätäisesti töissä ja painuin saman tien kotiin nukkumaan. Eli se perjantainen työkiire sai väistyä sunnuntaille.

Lahjapyörästä on ollut paljon iloa yli 10-vuoden ajan.

HENKILÖKUNTA TOTEUTTI UNELMANI, KOLLEGAT YLLÄTTIVÄT FILLARILLA

Yhtenä päivänä synttärien aikaan minulle laitettiin vaaleanpunainen kaulahuivi kaulaan ja talutettiin toimistosta Aleksanterinkadulle. Siellä odotti sivuvaunullinen moottoripyörä ja minut istutettiin sivuvaunuun kypärä päässä. Sitten ei kun menoksi. Tällä kertaa Hollolan suuntaan. Minut kuljetettiin Rälssipihalle. Siellä juotiin henkilökunnan kanssa tyylikkäästi ja komeassa auringonpaisteessa kuohujuomaa ja kahvit. Sitten seurasi syntymäpäivälahjani toinen osa. Minulle, entiselle hienohelmalle ja navettaa pakoilleelle, annettiin talikko käteen ja komennettiin hevostalliin luomaan lantaa. Niin sitten juhlan kunniaksi rehkin tuokion siellä tallissa.

Ihana henkilökuntani toteutti minimalistisesti nuoruuteni unelman, joka oli haave avoautosta, jota ajelisin pitkin aurinkoisia rantoja pitkä huivi kaulassa liehuen. Nyt sain ajaa Riku-Motorsin avonaisessa sivuvaunussa huivi liehuen pitkin Vesijärven rantaa ja pääsin vielä "paskahommiin", joita kyllä olin jo elämäni aikana saanutkin tehdä runsaasti, tosin muualla kuin tallissa.

SUOMA ry:n jäseniltä ja kaikilta tutuilta matkailuorganisaatioiden edustajilta ympäri Suomea sain 50-vuotislahjaksi hienon 7-vaihteisen Tunturi- polkupyörän, kypärän, pyörälaukut ja juomapullon. Se lahja makasi ensin pari vuotta kellarissa, mutta kun kerran tartuin sen sarvista kiinni, en ole ikinä niistä hellittänyt, vaan mennä viilettänyt pitkin Lahtea pyöräilystä nauttien. Eivät kollegani arvanneet, miten paljon heidän lahjansa on tuottanut minulle terveyttä ja liikkumisen aikaansaamaa efedriiniä.

Sellaiseksi naiseksi, joka ei juhli 50-vuotispäiväänsä, minulla oli useampi mieleen jäävä juhla toukokuussa 1996!

Petri-serkku, Elvi, Lasse ja Valde kalasopalla

JUHLAVAT KUUSIKYMPPISET KOVIEN JÄRJESTELYJEN TAKANA

Vahingosta viisastuneena, päätin järjestää kuusikymppiset aivan itse ja kahdelle eri kohderyhmälle. Ensin sukujuhlat mökillä ja sitten kahdet ystäväpidot kaupungissa. Varasin juhlia varten 1 000 euroa, mutta eihän se riittänyt alkuunkaan. Mutta kaikki mikä meni, oli kyllä sen väärti!

Aloitin juhlien järjestämisen mattopyykillä ja suursiivouksella, joka kesti peräti kuukauden. Kirjahyllyt käytiin läpi kirja kirjalta, jokainen muistoesine pestiin. Seinät jynssättiin vedellä ja tapetit harjattiin pölypyyhkimellä. Minulla oli hyvä syy olla perusteellinen.

Ostin astioita, aterimia ja kattiloita sekä maalle että kaupunkiin. Ostin verhot työhuoneeseen, ison valkoisen maton olohuoneeseen, uuden vuodesohvan ja kaksi pientä apupöytää. Tein hienot kutsukirjeet kaikille ja soittelin suvun läpi, kutsuen jokaisen henkilökohtaisesti juhlimaan. Leivoin pakkaseen karjalanpiirakoita, pullaa ja rahkapiirakkaa. Kokkasin palapaistin ja kalkkunaleikkeen. Kävin Alkossa hankkimassa kymmeniä litroja viiniä ja kuohuviiniä. Konjakkia minulla oli omasta takaa, maailman turuilta tuotuna. Ja ostin kassikaupalla ruokatarvikkeita. Mökin täytekakut olin tilannut pitopalvelulta Utista ja kaupunkiin hankin kauppahallin paakarilta pari täytekakkua. Itse leivoin vielä kaupunkiin suklaakakun ja maalle Ellullekin sopivan keliakiakakun kaneliomenoista.

Tein kaksi päivää ruokaa. Olin järjestänyt juhlat peräkkäisiksi päiviksi ja siksi siinä tulikin sitten todella kova kiire. Valmistin torstaina kaikki ruoat kaupunkivieraille ja laitoin ne jääkaappiin. Mökkivieraille kokkasin mökillä perjantaina iltapäivällä kalasopan ja minestronekeiton. Keittoja oli yhteensä n. 14 litraa. Keittelin kananmunat ja tein munavoin, sillä toin myös sukulaisille leipomiani karjalanpiirakoita. Riina onneksi auttoi salaatin teossa ja Pete juomien järjestelyssä ja kattauksissa. Ehdin avata Julian lahjan, kuohuviinilasit ja Riinan lahjoittaman maljakon juuri ennen kuin virran varren vieraat alkoivat saapua.

Riina, Janina, Julia ja minä 60-vuotispäivilläni mökillä

MÖKILLÄ PIRSKEET SUVULLE

Mökin pirskeisiin sukulaiset saapuivat vähin erin. Ensin tulivat Ellu, Lasse ja Petri ja toivat ison amppelikukan. Sitten saapuivat mökkinaapurini Horpun Terttu ja Valde juomapullon kanssa. Hansu, Seppo ja Samuli tulivat autolla. Heiltä sain lahjaksi toivomaani hajuvettä, design pullon L`Air du Temps'ia. Sari ja Jani saapuivat vastarannalta soutaen, mukanaan kassillinen apteekin kosteusvoiteita ja pesunesteitä. Nekin olivat itse toivomiani. Vielä myöhemmin illalla tulivat kummipoikani Matti ja hänen vaimonsa Sovi lasisten lahjojensa kanssa. Heitä pidätteli pitkään turistiryhmä, joille kummipoikani perhe oli järjestänyt loimulohi-illan Lahnalammen kodassa, mutta onneksi vapautuivat asiakkaistaan ajoissa. Valtterikin ehti vielä ruokailemaan ja karkinsyöntiin, kun hän tuli hakemaan vanhempiaan autolla. Meitä oli synttäripirskeissäni 18 henkeä, joten tupa oli täpösen täynnä.

Koko perjantai-ilta sujui syömisen, juomisen ja jutustelun parissa. Minun piti valitettavasti lähteä keskiyöllä kesken juhlien ajamaan kaupunkiin ja valmistelemaan seuraavaa juhlaa. Pete jäi huolehtimaan suvusta juhlakalun karattua omille teilleen. Jaoin vierailleni tähteeksi jääneitä ruokia ja kakkuja. Osan ruoasta pakkasin mukaani ja Pete toi seuraavana aamuna loput tavarat. Olin yöllä puoli kahden maissa Lahdessa. Riina jäi lasten ja Peten kanssa yöksi maalle ja hän tiskasi ja siivosi lauantaina kaikki juhlien jäljet hienosti.

Ystävät koolla 20.5.06. Kuvassa Juha ja Lea, Leena L., Tate, Liisa, Kipa, Maritta, Leena P. ja minä.

LAHDESSA YSTÄVÄJUHLAT

Heräsin aikaisin, nukuttuani vain muutaman tunnin, ja aloitin hirmuisen loppukirin juhlajärjestelyjen loppuunviemiseksi. Piti pestä ja laittaa perunat kiehumaan, valmistella kalalautanen, tehdä salaattikastikkeet, sulattaa piirakat, kakut ja pullat, kattaa ruokapöytä ja laittaa makuuhuoneen senkin päälle kahvikupit ja kahvitarjoilujutut valmiiksi. Onneksi Pete tuli ajoissa maalta ja ehti hakea täytekakut kauppahallista ja roudata kuohuviinit, viinit, oluet ja vedet kellarista sekä perustaa parvekkeelle itsepalvelubaarin. Sain juuri vaihdettua juhlavaatteet päälleni, kun ovisummeri soi klo 13 ja iloinen ystäväjoukko syöksyi sisään. Olivat olleet alakerran Iloisessa Kulkurissa juonimassa yhteisiä metkujaan.

Tate piti hienon puheen ja Kipa ojensi mukavin saatesanoin markonomien lahjan; askelmittarin ja lahjakortin Intersporttiin, Pekosen Riitan suunnitteleman kukkakimpun kera. Taas oli hyvä lahja, juuri sellainen, jota olin toivonut. Pete tarjoili kuohuviinit ja kilistelyjen jälkeen rakkaat vieraani rynnistivät pitopöydän kimppuun. Ruoka tuntui sakille maistuvan. Erityisesti kaikki kiittelivät minun itse paistamiani karjalanpiirakoita ja samantien alkoi jo piirakkakurssin järjestämisen ideointi. Mutta kuten meidän sakkimme ideoiden yleensä tuppaa käymään, sekin jäi puheasteelle! Pete oli loistava pitoisäntä ja valmisteli kahvitarjoilua tiskien lomassa sillä aikaa kun me söimme ja juttelimme. Ystäväni täyttivät masunsa ruoalla, joten kahvileivät ja kakut jäivät melkein syömättä. Niitä sitten jakelin kaikille eväiksi ja tuliaisiksi lapsille.

Viimeisenä konjakkia kipattiin Marittan ja Tampereen Leenan kanssa siinä klo 22 saakka. Ja syötiin vielä Riinan leipomaa kinkkupiirakkaa viinin kera. Sen verran juhlajuomaa oli päivän mittaan nautittu, että Maritta osti lippuautomaatista "vahingossa" eläkeläisen junalipun. Konnarikin ymmärsi yskän, eikä vaatinut Marittalta lisämaksua junassa, olihan hän ollut jo melkein eläkeläisen synttärijuhlissa.

Lahjakukat

KUTSUNI MARKONOMEILLE

Rakkaat ystävät!

Aina minulla on ollut kiire, tai ainakin olen ikäni ollut hätähousu. Jo 60 vuotta tätä menoa on jatkunut ja tänne asti sitä on hölkätty monenlaisissa elämänpyörteissä. Ensimmäiset 20 vuotta tuli juostua opintojen perässä ja siinä jakson loppupuolella vilkuiltua miehiä sillä silmällä. Ja sainhan minä yhden kelpoisen koukkuun. Seuraavat 15 vuotta touhusin pesänrakentamisessa ja uran luomisen lumoissa, mutta valittuni kanssa yhteisen vanhuuden kokemisen haaveet haihtuivat savuna ilmaan. Uran luominen vaihtui matkailutyöhön ja perhe-elämä yksinhuoltajan hopuksi. Matkailun polkuja olen tallannut jo 23 vuotta, viilettäen alan aallonharjalla onnellisena ja välillä möyrien kuntien puhaltamissa myrskyissä. Onnekkaana voin itseäni pitää, sillä pahimman myrskynkin aikana ”pääomani” on säilynyt ja jopa karttunut ja olen rynnistänyt taas matkailun uusille väylille. Äidinmaidosta saatu optimistinen asenteeni on avannut jokaisen myrskyn jälkeen uusia ja entistä haastavampia ovia elämässäni ja suruista kudottu panssari on antanut elämässä tarvittavaa sisukkuutta, mutta kasvattanut myös inhimillisyyttä.

Parasta matkailuelämässäni on ollut kuitenkin se, että olen tavannut teidät, rakkaat markonomit, ja tuntenut kuuluvani hyvään joukkoon. Siksi haluan juhlia 60 vuoden hölkkätaivalta kanssanne täällä kodissani ja konttorissani lauantaina 20.5.2006 klo 13 jälkeen niin kauan kuin meillä turnauskestävyyttä riittää.

Olette sydämellisesti tervetulleita!

Kikka

Kipa ja Mervi, tässä kuvassa Pietarissa

RÄÄPPIÄISJUHLAT IKUISILLE TYÖKAVEREILLENI

Päijät-Hämeen Matkailun ja Lahti Blue Lakes Tours Oy:n entisille työkavereilleni järjestin vielä pienet jälkijuhlat. Kutsuin Kipan ja Mervin meille syömään ja kahville seuraavalla viikolla. Tarjosin uunissa haudutettua kalkkunaa juurespedillä ja alkukeitoksi kukkakaali-sipulikeittoa. Jälkiruokakahvin kanssa nautimme muro-mustikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta. Söimme ja juttelimme rattoisasti läpi kaikki viimeiset kuulumiset, niin perheistä kuin vanhemmista, töistä ja Mervin röntgenhoitajan koulutuksesta. Ja meillä kyllä aina tarinaa riittää, sillä tunnemme toisemme erittäin hyvin. Merviltä sain lahjaksi upean Marimekon kylpypyyhkeen.

Itselleni jäi kovasta työurakasta huolimatta ihana olo ja kivoja muistoja kaikista pikkujuhlista. Juhlavieraiden jakaminen pieniin ryhmiin oli järkevää sekä tilojen riittävyyden että järjestelyjen onnistumisen suhteen. Ehdin myös jutella kaikkien minulle tärkeiden ihmisten kanssa kunnolla. Normaalit juhlien yleishyminät jäivät väliin, koska kaikki juhlijat olivat sydäntäni lähellä. Ilman Petteriä ja Riina-miniääni en tosin olisi juhlista kunnialla selvinnyt. Nyt uskon, että kaikki minun isot juhlani on vietetty. Vain hautajaiset ovat jäljellä, mutta niistä minun ei tarvitse kantaa järjestelyvastuuta.