RIPPIJUHLAT -AIKUISUUDEN ALKUA

Sululaisia rippijuhlilla 1961. Ylärivissä vasemmalta isä, äiti, Aimo-eno, Meeri, minä, Vuovirran Helvi, Elvi, Selma-mummo ja Lasse. Istumassa Marja-serkku, Hannele sylissään Petri-serkku, Timo ja Vuovirran Ari

Kävin rippikoulun kesäkuussa,15-vuoden iässä. Se oli puoliksi leirikoulu ja puoliksi päiväkoulu Valkealan kirkolla. Ensimmäinen viikko sujui siten, että menin aamuisin bussilla kirkolle ja istuin päivän opetusluokassa Katekismusta ja muita oppikirjoja lueskellen ja virsiä laulaen. Siinä puoli kolmen maissa tuli meille päin liikennöivä päivän toinen bussi ja silloin alkoi kotimatka. Toinen viikko oltiin Toikkalassa, telttaleirillä Rapojärven rannassa. Päivisin istuttiin oppitunneilla ja iltaisin vietettiin leirielämää erilaisine ohjelmineen ja kilpailuineen. Ohjelmassa oli paljon urheilua ja uintia. Se oli muuten toinen leirini, sillä edellisenä kesänä olin ollut kansainvälisellä partioleirillä Joutsassa. Minusta leirielämä oli hauskaa, kun se ei kestänyt liian kauan. Sadepäivät olivat kurjia, koska vaatteet kastuivat, eikä niitä saanut kunnolla kuivattua. Näin ajatteli hienohelma!

Opettajina olivat pastorit Kauko Urtiainen ja Pekka Tapionlinna ja musiikinopettajana kanttori Armas Siukola (oppikoulun musiikinopettajamme Leena Siukolan isä). Poikia oli vain 12 yhteensä 34 leiriläisestä. Pojista muistan parhaiten Suutarisen Pekan, joka oli mielestäni niistä finninaamaisista pojista parhaimman näköinen ja johon olin vähän ihastunut. Pekkakin katseli minua "sillä silmällä" ja viihdyimme hyvin toistemme seurassa. Torstaina oli vanhempien ilta, jonne järjestimme ohjelmaa.

Virallinen rippikuva kotonani 9.7.1961

Rippipäivä oli 9.7.1961. Kirkonmenojen jälkeen meistä rippilapsista otettiin ryhmäkuva Valkealan kirkon rappusilla. Juhlan kunniaksi minut, perheeni ja juhlavieraat ikuistettiin myös kotona. Kummini Meeri ja Aimo sekä heidän lapsensa Marja ja Timo olivat itsestään selvyytenä paikalla. Naapurit, eli Elvi, Lasse ja Petri-vauva sekä Selma-mummo olivat myös juhlissa. Koska asuimme siihen aikaan talvisin Vuovirran Oivan ja Helvin luona, oli heidät myös kutsuttu ripareilleni. Kuvista päätellen Helvi ja Ari olivat paikalla.

Minulla oli luonnonvalkoinen jakkupuku, jonka hame oli tiheästi pliseerattu, ja valkoiset pitkävartiset käsineet. Tukka oli lyhyt ja ensimmäistä kertaa hennalla värjätty. Sain rippilahjaksi mm. kultaiset korvarenkaat ja paksun kultaisen rannerenkaan. Rannerengasta olen käyttänyt koko ikäni. Korvarenkaat ovat tallella, mutta vääntyneet mutkalle. Siihen aikaan oli edistyksellistä saada reiät korviin rippi-ikäisenä. Niin minusta tuli sitten kesällä 1961 pikku-aikuinen, joka sai virallisesti luvan käydä tansseissa. Ja kyllä siellä käytiinkin ahkerasti 30 seuraavan vuoden aikana!