RISTIÄISET JA NIMEN HISTORIA

Kikka ja kummit rippijuhlissa1961

Olin hieman yli kuukauden ikäinen, kun minut vietiin kastettavaksi Valkealan kirkkoon ensimmäisenä juhannuspäivänä 1946. Matkaa oli 25 km ja se taitettiin Tommolan Villen kuoma-autolla. Edellisenä iltana oli ollut Palosen Eskon ja Hilkan häät. Isä ja eno-Aimo olivat pämpänneet oikein kunnolla, niin kuin maalaishäissä siihen aikaan tehtiin, ja potivat sen mukaan reilua krapulaa. Nimenantamista se ei kuitenkaan estänyt. Sylikummini oli Meeri ja äidin veli Aimo. Kolmas kummini oli isän veli Terho. Tapahtumaa ei kuvattu, joten mitään käsitystä esimerkiksi kastemekosta ei ole. Sellainen minulla kuitenkin oli, vaikka elettiinkin pula-aikaa.

Yhtenä nimivaihtoehtona minulle on ollut tarjolla Satu. Kirsti -nimen sain ilmeisesti mummon ystävän Hätösen Lindan tyttären mukaan. Marjatta-nimen taustaa en tiedä, mutta nimen perusmuoto Marja oli esiäideillä hyvin suosittu nimi ja olihan molemmissa suvuissa myös Maria-nimisiä naisia, joten siten minut liitettiin suvun naisten ketjuun muutoinkin kuin DNA:n kautta.

Valkealan kirkko on kaste-, rippi- ja vihkimiskirkkoni

LEMPINIMISTÄÄN NAINEN TUNNETAAN

Minua kutsuttiin pienenä Kipaksi. Jopa Kossilan Liikenteen linja-autokuskit ja rahastajat kutsuivat minua sillä nimellä. Hehän tunsivat kaikki matkustajat reittinsä varrelta ja minä olin kansakoulun kolmannella ja neljännellä luokalla sekä oppikouluaikana vakituinen matkustaja. Opiskeluaikana Kikka -lempinimi sai vallan ja siitä lähtien olen ollutkin paremmin tunnettu työmaailmassa ja ystävien parissa Kikkana. Laitoin jopa oman yritykseni nimeksi Matkailukikka, koska se kuvaa erinomaisesti yritystäni ja ammattilaisten piirissä vallitsevaa käsitystä osaamisestani ja työskentelytavastani. Matkailukikka on siten pikkubrändi, joka personoituu minuun. Olen asettanut ammattitaitoni ohella persoonallisuuteni työni laadun takuuksi.

Marjatta on luonnonlapsi ja maanläheinen minä, Kirsti enemmänkin ensiesittelynimi, tiedotusvälineissä esiintyvä, juhlallinen, puheita pitävä ja julkaisuja kirjoittava minä ja Kikka sekä kotoinen että arkinen ja työminä. Nimieni, olemukseni ja mieltymysteni perusteella kaverini ovat analysoineet minut yhdessä koulutustilaisuudessa leppäkerttumaiseksi, pieneksi, punaiseksi, vikkeläksi ja viisaaksi. Kun heidän piti valita minua kuvaava puu, he valitsivat omenapuun sosiaalisuuteni ja ulospäin suuntautuneisuuteni perusteella.