NEITI, ROUVA JA ERONNUT

Häitä vietettiin 26.12.66

Olen ehtinyt kokea lähes kaikki naisen roolit. Olin neitinä 20 v 7 kk. Rouvana rehvastelin 26.12.1966- 7.12.1981 välisen ajan, eli yhteensä n. 15 vuotta. "Eronnut" on laitettu siviilisäätyruutuun avioeron myöntämispäivästä lukien aina tähän päivään saakka, peräti 27 vuotta. Leski en siis ehtinyt olla, ainoastaan ex-leski, sillä ex-mieheni Joni kuoli 29.11.2004.

Muuten kirkonkirjoihin on jossain kohtaa muuttunut meidän hääpäiväksi 29.12.1966, vaikka oikeasti se oli Tapaninpäivä, eli 26.12.1966. En ole sitä virhettä korjannut, mutta ehkä tämän kirjoitusprosessin aikana saatan hoidella tämänkin asian.

Olen siis ehtinyt elää monia rooleja, olla huoleton lapsi ja aktiivinen teini, olla seurusteleva nuori nainen, viettää railakasta opiskelijaelämää, olla onnellisesti naimisissa, elää vaimona ja perheen emäntänä, olla lasten äitinä ja yksinhuoltajana välillä isänäkin. Nyt elän mummoelämää, joka sekin on suurta herkkua. Eri elämänvaiheisiin on sisältynyt koko ihmisen tunneskaala. Pienistä iloista isoihin tragedioihin on elämäni vuoristorata minua kuljettanut. Vaikka eroon liittyi katkeruutta ja pettymystä, koska avioliitto ei kuvitelmistani huolimatta ollutkaan ikuinen, vapautti ristiriitojen loppuminen valtavasti energisyyttä, jota yksinhuoltajana tarvitsin. Opin elämän nautiskelijaksi uuden vapauden myötä. Jonin kanssa ehdin elää yhteistä elämää lähes 19 vuotta, joten kyllä siinä parisuhteen laaksot ja kukkulat tulivat tutuiksi.

Mieheni Joni, 1 v.

JONISTA TULI MIEHENI MONEN VAIHEEN JÄLKEEN

Tapasin tulevan mieheni Kouvolan Yhteiskoulussa. Minua vajaat kolme vuotta vanhempi Jorma Juhani Mannersalo oli tullut Riihimäeltä viimeisille luokille lukioon. Hän oli muuttanut eronneen äitinsä kanssa kahdestaan paikkakunnalle. Joni oli helakkaihoinen, pisamanenäinen komea kaveri, joka liikkui oman pikkuporukkansa kanssa. Siihen jengiin kuuluivat mm. Poksa ja Jallu. Poksalla oli vanha ja isokokoinen Dodge, jolla pojat ajelivat.

Paras ystäväni Pekkolan Ritva ihastui oitis Joniin. Silloin meillä tytöillä oli kaikilla joku oma ihastus. Minulla ei ollut kovin suurta "teinirakkautta" Kouvolan seudulla, mutta olin kyllä valinnut yhden Markun mielenkiintoni kohteeksi. Sellaista se oli ja aika söpöä meininkiä tuo ihastusten valinta! Ennen kaikkea näistä nimeämistämme pojista oli kiva puhua tyttöjen kesken, vaikka mitään varsinaista vipinää heidän kanssaan ei ollutkaan. Tanssikavereita oli useampiakin ja ehdin lyhyen aikaa deittailla yhden Joren kanssa 1962-63 vuoden vaihteessa, juuri ennen kuin Joniin kunnolla tutustuin. Ns. poikaystäväskaalaa laajensi siihen aikaan myös ulkomaalaiset kirjeenvaihtokaverit. Kirjoittelimme tiheään italialaisen Antonion kanssa ja portugalilaisen Ruin kanssa. Myös Ranskasta tuli muutama kirje joltain Francoisilta, mutta hänen kanssaan ei edes kuvia vaihdettu.

Olin Jonin daamina RUK:n kurssijuhlassa 115. Istumme kuumien tanssien välillä jäähyllä (oikeassa reunassa).

Olin noin 17 vuotias ja kävin ahkerasti mm. koulun konvissa. 6.4.1963 oli kevään viimeiset konvat ja siellä oli järkkärihommissa myös Joni kavereineen. Salin siivouksen aikana me vaan ajauduimme yhteen ja jäimme koulun portaisiin kuuntelemaan Moonlihgt Serenade- ja By, by blackbird-biisejä, kun muut jatkoivat paikkojen kunnostusta. Ja siinä se ihastus sitten syntyi. Rupesimme kulkemaan yhdessä. Yhdessä olon syyksi keksimme kaikenlaista, mm. sen, että Joni opetti minulle matikkaa. Kävimme myös elokuvissa. Pääsin ajelulle poikien kanssa sillä hulppealla Poksan Dodgella. Kävimme retkillä lintutornilla, poikkesimme Lappeenrannassa ja vierailimme Poksan kotona. Pojat vierailivat myös meillä maalla. Kesällä Joni oli töissä Käyrälammen Caravan-alueella ja vietin siellä hänen kanssaan juhannusaattoyön ja monia muita hetkiä.

Retkellä Jonin kanssa Risulahdessa 1963

Joni kirjoitti ylioppilaaksi 1963 ja meni armeijaan 15.10.63. Hän piti minua tyttöystävänään ja kävi meillä maalla yksin ja välillä ystävänsä Poksan kanssa. Yhdessäolomme oli aika pitkään kaveripohjalla. Kävin tansseissa ja baarissa myös muiden poikien kanssa. Itse olin kesällä 1964 Kuopiossa opiskelemassa ruotsia Kai Saanilan kurssilla kesäyliopistossa, kun en hakemuksistani ja saamistani suosituskirjeistä huolimatta päässyt töihin Ruotsin sairaaloihin. Silloin Joni oli vielä armeijassa. Armeijan jälkeen Joni oli töissä Helsingissä ja asui äitinsä kanssa. Kirjoittelimme vuosina 1963-65 toisillemme paljon kirjeitä. Keskustelimme kirjeissämme armeijan arjesta ja opiskelijan menemisistä, filosofoimme elämän tarkoituksesta, päivittelimme nudismi-ilmiön aktivoitumista Ruotsissa, vaihdoimme mielipiteitä ulkonäön merkityksestä, elokuvista ja luottamuksesta, kerroimme toisillemme matkakokemuksistamme, haaveistamme, tunteistamme ja halustamme tavata toisiamme mahdollisimman pian. Joni oli avoin ja hauska kirjeenkirjoittaja. Kortteja ja kirjeitä tuli kovaa tahtia, vaikka päiväkirjamerkintöjeni mukaan näimme toisiamme vähän väliä.

Kesällä 1965, eli ylioppilaskirjoitukseni jälkeen, suhteemme muuttui. Menin kesätöihin Aula-kodin kesäsiirtolaan Artjärvelle. Elämä suljetussa yhteisössä oli sisäänpäin kääntynyttä. Jotenkin sen vangiksi jäi, kun monta viikkoa oltiin yhdessä hoidettavien ja henkilökunnan kanssa. Sinä kesänä en nähnyt Jonia juuri ollenkaan, enkä ihan kamalasti häntä kaivannutkaan. Artjärvellä vietin paljon vapaa-aikaani Karin kanssa, joka oli minun laillani kesätöissä kehitysvammaisten kesäleirillä.

Hain lukemaan Turun, Helsingin, Tampereen ja Jyväskylän yliopistoihin. Olin mielessäni päättänyt, että Helsinkiin en mene, koska Joni asui siellä. Halusin ottaa vähän eroa häneen, miettiä suhdettamme ja ehkäpä kokeilla sinkkuopiskelijan elämää. Valitsin siis Jyväskylän ja psykologian opinnot. Teimme pesäeron syksyllä 1965.

Anoppini Helena Mannersalo leikkaa hääkakkua

SITTENKIN NAIMISIIN

Ehdin viettää vapaata opiskelijaelämää vajaan vuoden, kun törmäsin tulevaan mieheeni kesällä 1966 Jyväskylässä, jonne hän tuli minua katsomaan. Olin silloin kesätöissä Asko-tavaratalon kemikalio-osastolla. Joni ja hänen hyvä ystävänsä Poksa kuljettivat minut työpäivän loputtua kotiini Puistokadulle Poksan MG:lla. Koska auto oli urheilumallinen ja siinä oli vain kaksi paikkaa edessä, jouduin istumaan Jonin sylissä noin kilometrin matkan. Silloin huomasin miten mukava hänen sylissään on istua! Siitä alkoi uusi suhteemme, joka johti kihlautumiseen 1.9.1966 ja avioliittoon jo seuraavana jouluna.